Kesähän tuossa vierähtikin nopeasti, pääkaupunkiseudun sykkeessä. En saanut harjoittelupaikkaa mistään, joten paniikinomaisen työnhaun jälkeen sain (hieman myöhässä, loma oli jo alkanut) paikan Koivunen Oy:ltä, sama firma jossa siskokin on töissä. Kesä vanhempien luona sujui hyvin, sain uuden pikkusiskon jopa! Semmoinen keijunnäköinen lapsi, on siinä ollut tantat ja mammat(ja miehetkin!) ihan pikkuprinsessan lumoissa.
Kesällä suoritin myös kesätenttejä, sillä oli jäänyt aika paljon uupumaan noppia. Viime syksynä kokoon kaavitut opintopisteet menivät korvaamaan mun söhlimääni ekaa opiskeluvuotta, ja mulle jäi vaan kevätkausi aikaa suorittaa koko vuoden pisteet. No miinuksellehan jäin, joten sitten kesätentteihin vaan ilmoittautumaan. Ja tienasin sellaiset rapiat 24-27 op, en enää muista kuinka paljon tarkalleen.
Nyt on tullut kahmittua ekaan periodiin aika paljon kursseja, miltein kaikki vielä läsnäolopakollisia, joten hirveästi ei ole ollut luppoaikaa. Päivät on 8-18 tuolla yliopistonmäellä opiskelun merkeissä, jonka jälkeen kotiin annetut tehtävät vaativat huomiota tai sitten erinäiset järjestöhommat kaipaavat tekijäänsä. Huhhuh. Tällä hetkellä tenttiviikko käynnissä, onneksi suurimmassa osassa kursseista ei kaivattu lopputenttiä. Ensi viikolla alkaa sitten 2.periodi ja löysät ranteet kutsuvat.
Mielenkiintoisia kursseja kyllä ollut. Astrobiologia ei ollutkaan aivan niin mielenkiintoista kuin odotin, mutta sen sijaan kromosomitutkimus ja bioetiikka yllättivät. Bioetiikassa teimme ensimmäiset seminaarimme(ainakin omalta osaltani) parityönä, ja kurssi koostui 2 luennon verran luennoitsijan alustuksesta ja loppukurssin kuuntelimme toistemme esitelmiä erilaisista aiheista, kuten elintarvikkeiden lisäaineista, palmuöjystä, lapsivesiseulonnoista, tehotuotannosta ja patenteista.
Kromosomitutkimuksen harjoituksissa teimme miljoona preparaattia heinäsirkkojen ja luteiden spermatogeneesistä (= urospuolinen sukusolujen jakaantuminen) ja värjäsimme niitä, otimme kuvia ja koostimme kuvasarjoja meioosista ja värjäyksistä. Kosketus oikeaan käytännön työhön. Genetiikka alkaa taas kutkuttamaan! Ja opettajat olivat mahtavia, varsinkin Seppo. Ovat muuten suloinen pariskunta nuo genetiikan opettajat kun vetävät yhdessä kursseja ja ilmeisesti ovat olleet yhdessä tyyliin opiskeluajoista asti.
Huomenna on vielä EQG:n eli Evolutionary and Quontitative Geneticsin tentti, sitten on tenttiviikko mun osalta ohi. Voisin vaikka viedä tuon iltapuvun pesulaan, kun se viime perjantaina Indexin vuosijuhlissa on näköjään saanut pari läikkää. Ja pari nappiakin näyttää kadonneen. Aijai.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
maanantai 14. helmikuuta 2011
Helmikuun hytinää
Joulusta saakka on tapahtunut niin paljon, etten ole paljoa ehtinyt päivitellä. Heti joulupäivänä tähän maailmaan syntyi sukuni toiset kaksostytöt - ihanat pienet pallerot, joista toisen kummina mulla on kunnia olla. Lisää yllätyksiä oli luvassa, sillä sain kuin sainkin joululoman aikana TYSiltä viestiä itsemurhayksiöstä(eli yo-kylän alueella olevasta yksiöstä. Tammikuun lopulla siis vihdoinkin sain 18 neliötä omaa taivasta, kaikilla mukavuuksilla. Toisin kuin useimmissa itsemurhayksiöissä, tässä on jopa uuni! Vesiliitäntää ei tosin ole pesukonetta varten, mutta eiköhän tuon saa väännettyä tuohon perushanaan kiinni papukaijapihdeillä.
Nyt tänne omaan rauhaan alkaa kerääntyä huonekaluja, ikean klaffipöytä (kokosin aivan itse!) hankittuna ja seuraavaksi lipaston metsästykseen. Olen huomannut omaavani suuren puutteen eli keittiöjakkaran. Osa muuttolaatikoista on vieläkin purkamatta kun en ihan yllä kaikille hyllyille...
Nyt pakkaset kiristää ja viima ulisee, täällä vetää ja purkamattomat tavarat alkaa pikkuhiljaa ottaa aivoon. Sama potutus, eri syyt. :D Nyt sentään ystävänpäivänä jotain lämpöä toi Reilun Kaupan pyyhe, jonka sain kun kavereiden kanssa ilmoittauduttiin joukkueeksi Reilu teko -kilpailuun. Huomasin sen olevan 30x120cm kokoinen kun avasin sen, mikä ihmeen koko se on?? Laudeliinako? Noh, ihanan räikeän pinkki se kumminkin on. Lisäksi kaverit kävivät kylässä, mikä aiemmin tuolla Räntämäen perukoilla oli harvinaista herkkua.
Kaiken kaikkiaan tuntuu kuin uusi elämä olisi alkanut. Nyt radio hiljenee ja mä painun pehkuihin.
Nyt tänne omaan rauhaan alkaa kerääntyä huonekaluja, ikean klaffipöytä (kokosin aivan itse!) hankittuna ja seuraavaksi lipaston metsästykseen. Olen huomannut omaavani suuren puutteen eli keittiöjakkaran. Osa muuttolaatikoista on vieläkin purkamatta kun en ihan yllä kaikille hyllyille...
Nyt pakkaset kiristää ja viima ulisee, täällä vetää ja purkamattomat tavarat alkaa pikkuhiljaa ottaa aivoon. Sama potutus, eri syyt. :D Nyt sentään ystävänpäivänä jotain lämpöä toi Reilun Kaupan pyyhe, jonka sain kun kavereiden kanssa ilmoittauduttiin joukkueeksi Reilu teko -kilpailuun. Huomasin sen olevan 30x120cm kokoinen kun avasin sen, mikä ihmeen koko se on?? Laudeliinako? Noh, ihanan räikeän pinkki se kumminkin on. Lisäksi kaverit kävivät kylässä, mikä aiemmin tuolla Räntämäen perukoilla oli harvinaista herkkua.
Kaiken kaikkiaan tuntuu kuin uusi elämä olisi alkanut. Nyt radio hiljenee ja mä painun pehkuihin.
perjantai 10. joulukuuta 2010
Joulun odotusta
Opiskelijan budjetilla ei kyllä tajuntaaräjäyttäviä lahjoja ostella. Siispä teen tänä jouluna melkein kaikki itse. Sukkapuikot on jo puolisen kuukautta kilissy, toivottavasti saan kaiken valmiiks ennen h-hetkeä!
Joulukorttejakin tuli askarreltua tyttöjen kanssa tänään. Että askartelukamat voi maksaa paljon! Noh, onpa nyt sit hankittu ja eipä tartte ens kerralla ostaa. Viikon vinkki: Kimalleliimaa ei muuten kannatta käyttää jos samassa talossa on kissa paikalla.
Ja joulun odotukseen kuuluu myös pikkujoulut, eli viime viikolla olin kellumassa itämeren laineilla muiden luonnontieteilijöiden kanssa! Rauhallisesti otin, vaikka pientä draamaa siellä tapahtuikin. Humalaiset miehet, argh!
Nyt toivon TYS:ltä joululahjaksi yksiötä länsi-joukkilasta... Ja uudenvuodenlupauskin on valmiiksi mietittynä: suoritan 49 opintopistettä ennen kesän alkua! Eiköhän näillä eväillä pärjäisi ainakin alkuvuoden 2011...
Pitäisi varmaankin pyytää joku korjaamaan ikkunan kahva ennenkuin muutan pois, siitä saattaa tulla sanomista... Se jäi käteen yks aamu kun avasin ikkunaa.
Joulukorttejakin tuli askarreltua tyttöjen kanssa tänään. Että askartelukamat voi maksaa paljon! Noh, onpa nyt sit hankittu ja eipä tartte ens kerralla ostaa. Viikon vinkki: Kimalleliimaa ei muuten kannatta käyttää jos samassa talossa on kissa paikalla.
Ja joulun odotukseen kuuluu myös pikkujoulut, eli viime viikolla olin kellumassa itämeren laineilla muiden luonnontieteilijöiden kanssa! Rauhallisesti otin, vaikka pientä draamaa siellä tapahtuikin. Humalaiset miehet, argh!
Nyt toivon TYS:ltä joululahjaksi yksiötä länsi-joukkilasta... Ja uudenvuodenlupauskin on valmiiksi mietittynä: suoritan 49 opintopistettä ennen kesän alkua! Eiköhän näillä eväillä pärjäisi ainakin alkuvuoden 2011...
Pitäisi varmaankin pyytää joku korjaamaan ikkunan kahva ennenkuin muutan pois, siitä saattaa tulla sanomista... Se jäi käteen yks aamu kun avasin ikkunaa.
lauantai 13. marraskuuta 2010
Seili, tdk-olympialaiset ja muuta
Taas viimeisestä päivityksestä on kulunut jo jonkin verran aikaa, mutta yhtä hyvin vieläkin pyyhkii. Maanantaina olisi kemian tentti, mutttaaaah... En tiedä moodlen avainta kurssille. Noh, opiskelen vanhoista muistiinpanoista sitten.
Viime päivityksessä puhumistani häppeningeistä helsingissä on jo jonkin aikaa, mutta sekä luokkakokous että vuosijuhlat menivät suhteellisen hyvin. Luokkakokouksessa mitä nyt pari luokkakaveria sai turpaansa eduskuntatalon edessä riehuneelta humalaiselta jätkältä (vaikka eivät itse siis tehneet yhtään mitään - pointsit pojille siitä) ja jouduttiin olemaan tapauksen takia jonkun tunnin verran poliisin kuulustelussa. Ne jatkot lässähti sitten siihen. Muuten kokous oli mun mielestä aivan mahtava, oli kiva nähdä vanhoja kamuja ja rupatella meidän luokanopen kanssa niitänäitä. :) Vuosijuhlat olis toki menny vielä paremmin jos siel olis ollu kaveri messissä... Tai edes joku joka olis aiemmin käyny vuosijuhlilla :D Tuli melkeinpä mokattua heti cocktailtilaisuudessa. No jaa, sieltäkin sain uusia tuttavuuksia, kuten yhden Naturalaisen joka kuitenkin ilmeisesti on helsingissä opiskelemassa(jäi vähän epäselväksi tämä juttu...) Se tuli käymään ennen Seilin lehtiä täällä turussa, kun Naturalla oli eksku tänne.
SELIN LEHDET!!!
Oih. <3 Eli synapsin perinteinen talkooreissu Seilin saarelle, jossa haravoidaan lehdet pois tutkimuskeskuksen alueelta ja sit saunotaan ja bailataan illat lepradiskossa. Ja tietysti pukeudutaan halloween-asuihin! Oli kyllä aivan mielettömän kivaa. :) Käytiin taas tyttöjen kanssa ostamassa yhteiset safkat sinne, ja taas kerran oli liian vähän juomia mukana. :D Puekuduttiin kolmestaan merirosvoiksi, ja tein itselleni jopa parran. Ja saattaa olla, että yön pimeässä poikien humalluttua se parta ei haitannutkaan niin paljoa kuin kuvittelin...
Bileistä toisiin... Keskiviikkona, eli pari päivää sitten, oli tiedekunnan olympialaiset. Mulla oli vastuulla TYY:n saunan avaimien hakeminen(minkä mokasin aivan täysin, miljoonat kiitoksen edelleen Samille joka ne avaimet sai lopulta käsiinsä) ja saunan tarjoilut. Elikkä itse olympialaiset jäi kokonaan kokematta, sillä olin niiden aikaan kaupassa ostamassa patonkia, salaattia, kaljaa, siideriä, you name it! Ja sitten saunalle valmistelemaan safkoja ja laittamaan juomat kylmään. Boolikin oli mun vastuulla, ja ilmeisesti se oli ihan onnistunut, joskin turhan makea, saamani palautteen mukaan. WIN! \o/ Olin tehnyt sen ihan lennosta.
Hieman oli pieni potutus käynnissä (avaimen, pesukoneen toimimattomuuden (KYLLÄ!!! Mulla on nyt pesukone! Esko maksoi melkeinpä 400 euroa mutta olipa sen arvoinen!), huoneen epäsiisteyden ja miljoonan muun asian takia). Tämän potutuksen takia myöskin saatoin juoda suhteellisen monta mukia boolia saunalla. Noh, potutus lähti ja tilalle tuli hyvä meininki, ja saunalta suunnattiin kohti lyniä ja kolmiodraamabileitä. MUTTA! Oivoi poke, menkä menit melkein tekemään! "Tuulipukuhousuissa ei pääse sisälle."
... Onneksi keinot on monet. :D eipä tullut kuitenkaan parempaa mieleen kuin kaivaa hiihtokalsarit saunakassista ja kysyä että pääsenkö sisään jos vaihdan tuulihousut legginseihin -> pääsin sisälle, joskin "jos nään sulla ne tuulihousut jalassa niin lennät pihalle" -uhkauksen saattelemana. Kilttinä tyttönähän mä sit pidin niitä pitkiä kalsareita koko illan päällä Lynissä.
Nyt ne on nimetty mun miestenmetsästyshousuiksi.
Ja nyt rupean lukemaan sitä kemiaa. Pesukoneen vihdoinkin hyrrätessä tuolla taustalla. :)
Viime päivityksessä puhumistani häppeningeistä helsingissä on jo jonkin aikaa, mutta sekä luokkakokous että vuosijuhlat menivät suhteellisen hyvin. Luokkakokouksessa mitä nyt pari luokkakaveria sai turpaansa eduskuntatalon edessä riehuneelta humalaiselta jätkältä (vaikka eivät itse siis tehneet yhtään mitään - pointsit pojille siitä) ja jouduttiin olemaan tapauksen takia jonkun tunnin verran poliisin kuulustelussa. Ne jatkot lässähti sitten siihen. Muuten kokous oli mun mielestä aivan mahtava, oli kiva nähdä vanhoja kamuja ja rupatella meidän luokanopen kanssa niitänäitä. :) Vuosijuhlat olis toki menny vielä paremmin jos siel olis ollu kaveri messissä... Tai edes joku joka olis aiemmin käyny vuosijuhlilla :D Tuli melkeinpä mokattua heti cocktailtilaisuudessa. No jaa, sieltäkin sain uusia tuttavuuksia, kuten yhden Naturalaisen joka kuitenkin ilmeisesti on helsingissä opiskelemassa(jäi vähän epäselväksi tämä juttu...) Se tuli käymään ennen Seilin lehtiä täällä turussa, kun Naturalla oli eksku tänne.
SELIN LEHDET!!!
Oih. <3 Eli synapsin perinteinen talkooreissu Seilin saarelle, jossa haravoidaan lehdet pois tutkimuskeskuksen alueelta ja sit saunotaan ja bailataan illat lepradiskossa. Ja tietysti pukeudutaan halloween-asuihin! Oli kyllä aivan mielettömän kivaa. :) Käytiin taas tyttöjen kanssa ostamassa yhteiset safkat sinne, ja taas kerran oli liian vähän juomia mukana. :D Puekuduttiin kolmestaan merirosvoiksi, ja tein itselleni jopa parran. Ja saattaa olla, että yön pimeässä poikien humalluttua se parta ei haitannutkaan niin paljoa kuin kuvittelin...
Bileistä toisiin... Keskiviikkona, eli pari päivää sitten, oli tiedekunnan olympialaiset. Mulla oli vastuulla TYY:n saunan avaimien hakeminen(minkä mokasin aivan täysin, miljoonat kiitoksen edelleen Samille joka ne avaimet sai lopulta käsiinsä) ja saunan tarjoilut. Elikkä itse olympialaiset jäi kokonaan kokematta, sillä olin niiden aikaan kaupassa ostamassa patonkia, salaattia, kaljaa, siideriä, you name it! Ja sitten saunalle valmistelemaan safkoja ja laittamaan juomat kylmään. Boolikin oli mun vastuulla, ja ilmeisesti se oli ihan onnistunut, joskin turhan makea, saamani palautteen mukaan. WIN! \o/ Olin tehnyt sen ihan lennosta.
Hieman oli pieni potutus käynnissä (avaimen, pesukoneen toimimattomuuden (KYLLÄ!!! Mulla on nyt pesukone! Esko maksoi melkeinpä 400 euroa mutta olipa sen arvoinen!), huoneen epäsiisteyden ja miljoonan muun asian takia). Tämän potutuksen takia myöskin saatoin juoda suhteellisen monta mukia boolia saunalla. Noh, potutus lähti ja tilalle tuli hyvä meininki, ja saunalta suunnattiin kohti lyniä ja kolmiodraamabileitä. MUTTA! Oivoi poke, menkä menit melkein tekemään! "Tuulipukuhousuissa ei pääse sisälle."
... Onneksi keinot on monet. :D eipä tullut kuitenkaan parempaa mieleen kuin kaivaa hiihtokalsarit saunakassista ja kysyä että pääsenkö sisään jos vaihdan tuulihousut legginseihin -> pääsin sisälle, joskin "jos nään sulla ne tuulihousut jalassa niin lennät pihalle" -uhkauksen saattelemana. Kilttinä tyttönähän mä sit pidin niitä pitkiä kalsareita koko illan päällä Lynissä.
Nyt ne on nimetty mun miestenmetsästyshousuiksi.
Ja nyt rupean lukemaan sitä kemiaa. Pesukoneen vihdoinkin hyrrätessä tuolla taustalla. :)
torstai 7. lokakuuta 2010
Viikon tapahtumia
Olen alkanut katsomaan Band of Brothersia. Itse asiassa se on ollut tarkoituksena jo pitkään, mutta vasta nyt sain itseäni niskasta kiinni. Ai että on hyvä minisarja! Ihan tämmönen tyttökin tykkää, ilman mitään inttikokemuksia. :)
Ekskuflunssan takiahan mä sitä aloin kattomaan. Mulla on niin levottomat jalat, että ellei mulla ole jotain hyvää syytä pysyä kotona niin eihän mua tänne saa jäämään kirveelläkään uhaten, ja lepo jää sitten lepäämättä. Ostin myös kokonaisen vesimelonin \o/ Vesimelonin parantava mystinen voima on tunnettu jo alkuaikojen hämärästä lähtien... Ainakin itellä se tuntuu auttavan. Nyt sitä vesimelonia on sitten imeskelty viikon verran :D
Nyt matka vie parina viikonloppuna Helsinkiin, nyt lauantaina sattuu olemaan ala-asteen luokkakokous! Hieman jänskättää. Ja seuraavana viikonloppuna on Symbioosi ry:n vuosijuhla, jonka lahjakortti saapui juuri tänään postissa. Pikkasen päänvaivaa aiheuttaa nyt tuo, kun mun piti itse maksaa lahja ja illalliskortti, ja Synapsi maksaa mulle sitten jälkikäteen takaisin... Tuethan tuli viikon alussa, tällä hetkellä tilillä on joku 20e jäljellä. Laskuihin meni ihan huimasti, niiden jälkeen oli tilillä(opintotuki+asumistuki=450e) enää vain 150e. Jippijaijee. Sitten maksoin yliopistoliikunnan ja kävin shoppailemassa huikealla 18eurolla.
Ja kävin laitattamassa uudet korkolaput kenkiin! Hieman kyl kuumotteli kauluksen alla, kun suutari ensin kysyy "onko kova kiire", johon mä tietysti vastaan että eiiipä oikeen, parin tunnin päästä olis kokous eli sitä ennen tai jälkeen. Suutari kattoo hetken ja sanoo "niiin... mutta että kävisikö ylihuomenna?"
... ok... No, tänään hain kengät ja suutari sanoo "niin... nämä kengät on taidettu ostaa ulkomailta? Venaas mä näytän sulle..." Sit se tuo mulle semmosen korkolapun, josta menee piikki "Että tää ei oikein mahtunu tuonne korkoon, se korko halkes toisesta kengästä kuin laitoin tätä, mut ei se ruma oo, laitoin vähän maalia päälle. Se olis sitten se 24 euroa."
ANTEEKS MITÄ?
Juu terve, enpä enää vie kenkiä siihen suutariin.
Josta pääsen toiseen aiheeseen, eli PALAPELIBILEISIIN! olivat eilen. UPEAA. Lähdin yksin, mut tällaisena seurapiiriprinsessana tunsin vähintään puolet bileväestä (pienen liioittelun vaara). Olin lahjakkaassa humalassa koko illan, hyvä minä, osasin jopa pitää pienen(30-45min) hengähdystauon tyttöjenvessan sohvalla kun alkoi olemaan fiilikset liian holilliset. \o/ No, tuoppi kokista ja uuteen nousuun! Lauloin karaokeakin, ja kuulemma sujui UPEESTI. Tuomarit saattoivat tosin olla puolueellisia, mutta mitäs väliä. Suhteellisen ylpeä olen etten kuitenkaan mitään hölmöillyt, pahasti ainakaan, enkä ainakaan kellekään kuka katsoisi asiaa pahalla. :D ROCK ON!
Ekskuflunssan takiahan mä sitä aloin kattomaan. Mulla on niin levottomat jalat, että ellei mulla ole jotain hyvää syytä pysyä kotona niin eihän mua tänne saa jäämään kirveelläkään uhaten, ja lepo jää sitten lepäämättä. Ostin myös kokonaisen vesimelonin \o/ Vesimelonin parantava mystinen voima on tunnettu jo alkuaikojen hämärästä lähtien... Ainakin itellä se tuntuu auttavan. Nyt sitä vesimelonia on sitten imeskelty viikon verran :D
Nyt matka vie parina viikonloppuna Helsinkiin, nyt lauantaina sattuu olemaan ala-asteen luokkakokous! Hieman jänskättää. Ja seuraavana viikonloppuna on Symbioosi ry:n vuosijuhla, jonka lahjakortti saapui juuri tänään postissa. Pikkasen päänvaivaa aiheuttaa nyt tuo, kun mun piti itse maksaa lahja ja illalliskortti, ja Synapsi maksaa mulle sitten jälkikäteen takaisin... Tuethan tuli viikon alussa, tällä hetkellä tilillä on joku 20e jäljellä. Laskuihin meni ihan huimasti, niiden jälkeen oli tilillä(opintotuki+asumistuki=450e) enää vain 150e. Jippijaijee. Sitten maksoin yliopistoliikunnan ja kävin shoppailemassa huikealla 18eurolla.
Ja kävin laitattamassa uudet korkolaput kenkiin! Hieman kyl kuumotteli kauluksen alla, kun suutari ensin kysyy "onko kova kiire", johon mä tietysti vastaan että eiiipä oikeen, parin tunnin päästä olis kokous eli sitä ennen tai jälkeen. Suutari kattoo hetken ja sanoo "niiin... mutta että kävisikö ylihuomenna?"
... ok... No, tänään hain kengät ja suutari sanoo "niin... nämä kengät on taidettu ostaa ulkomailta? Venaas mä näytän sulle..." Sit se tuo mulle semmosen korkolapun, josta menee piikki "Että tää ei oikein mahtunu tuonne korkoon, se korko halkes toisesta kengästä kuin laitoin tätä, mut ei se ruma oo, laitoin vähän maalia päälle. Se olis sitten se 24 euroa."
ANTEEKS MITÄ?
Juu terve, enpä enää vie kenkiä siihen suutariin.
Josta pääsen toiseen aiheeseen, eli PALAPELIBILEISIIN! olivat eilen. UPEAA. Lähdin yksin, mut tällaisena seurapiiriprinsessana tunsin vähintään puolet bileväestä (pienen liioittelun vaara). Olin lahjakkaassa humalassa koko illan, hyvä minä, osasin jopa pitää pienen(30-45min) hengähdystauon tyttöjenvessan sohvalla kun alkoi olemaan fiilikset liian holilliset. \o/ No, tuoppi kokista ja uuteen nousuun! Lauloin karaokeakin, ja kuulemma sujui UPEESTI. Tuomarit saattoivat tosin olla puolueellisia, mutta mitäs väliä. Suhteellisen ylpeä olen etten kuitenkaan mitään hölmöillyt, pahasti ainakaan, enkä ainakaan kellekään kuka katsoisi asiaa pahalla. :D ROCK ON!
tiistai 28. syyskuuta 2010
Novellinpätkää
Hjuuh tähän perään heti sitten tämmönen vanha novellinpätkä, minkä löysin vanhasta blogista. Totahan vois olla ihan hauska jatkaakin. Jos enää muistan kunnolla miten olin ton juonen suunnitellu.
***
There was no wind. No movement at all. Everything was still as if we were caught in a still picture. And the house was gloomy. The dark windows looked - not threatning - but scary in a way you could sense that something was out of the normal. In the night, it seemed almost like the house was breathing, slowly, steady and silent breaths.
We crawled across the wildened garden and carefully approached the house. How close would we dare go? How close would we have to go to see through those pitch black windows?
I swore I could hear her heart beating faster and louder every second. My own was racing - like a squirrel up and down the tree. Our breathing was breaking the silence we were getting deaf to.
Halfway to the house I froze. I couldn't do it. One step more and I'd die from my own fear. The windows were black.
She pulled my hand and I shook my head. No, I wouldn't go any further. Too scared to make any noise, she begged me with her eyes. One tiny bit closer, please! Facing her pleaing eyes I gave in, took small, shaky steps. Holding tightly to her, I slowly walked beside her, closer to the house. Now there was more distance to the run-down fence than to the house. I halted again. This time she didn't try to change my mind.
The windows were black.
We started backing slowly, our eyes fixed to that ever-so intimidating house, our ears ringing with the sound of silence.
Our steps became hastier, faster as we were reaching the fence. Few meters more... Suddenly we both bursted running, through the broken gate and along the road, and we didn't stop, didn't look back, until we were home.
And the windows... They were still black.
***
There was no wind. No movement at all. Everything was still as if we were caught in a still picture. And the house was gloomy. The dark windows looked - not threatning - but scary in a way you could sense that something was out of the normal. In the night, it seemed almost like the house was breathing, slowly, steady and silent breaths.
We crawled across the wildened garden and carefully approached the house. How close would we dare go? How close would we have to go to see through those pitch black windows?
I swore I could hear her heart beating faster and louder every second. My own was racing - like a squirrel up and down the tree. Our breathing was breaking the silence we were getting deaf to.
Halfway to the house I froze. I couldn't do it. One step more and I'd die from my own fear. The windows were black.
She pulled my hand and I shook my head. No, I wouldn't go any further. Too scared to make any noise, she begged me with her eyes. One tiny bit closer, please! Facing her pleaing eyes I gave in, took small, shaky steps. Holding tightly to her, I slowly walked beside her, closer to the house. Now there was more distance to the run-down fence than to the house. I halted again. This time she didn't try to change my mind.
The windows were black.
We started backing slowly, our eyes fixed to that ever-so intimidating house, our ears ringing with the sound of silence.
Our steps became hastier, faster as we were reaching the fence. Few meters more... Suddenly we both bursted running, through the broken gate and along the road, and we didn't stop, didn't look back, until we were home.
And the windows... They were still black.
Syksy tuli ja yliopisto alkoi
Näimpä vain se kesä meni ohi nopeammin kuin olisi sallittavaa.
Yliopisto alkanut lupaavasti - viime viikolla oli Delta ry:n järjestämä eksku. Bussilla Ruotsin, Tanskan ja Saksan läpi Hollannin Groningeniin ja sit vielä yks iltapäivä vietettiin Belgian Antwerpenissä! Paluumatkalla sit 30+ tuntia bussissa kasan haisevia jätkiä kanssa... Eli sitä mihin oon muutenki tottunut!
Ekskuflunssa vaivaa nyt. Kokeilin jo sipulimaitoa, enkä voi suositella sitä kenellekään. Olin vakuuttunut että kaikki marisijat on tyhmiä pissiksiä, mut myönnän että itsekin lopulta kaadoin koko keitoksen viemäristä alas. Plan B, Nooran erikoinen: VESIMELOONIA NAPA TÄYTEEN! Aina ennenkin auttanut! :D
Ilmoittauduinpa Kemiaa biologeille -tenttiin tänään. Hah. Tästä se ylämäki lähtee! Ja jahka parannun, lähden kokeilemaan yliopistoliikunnan zumbaa! Kovat on suunnitelmat. :)
Yliopisto alkanut lupaavasti - viime viikolla oli Delta ry:n järjestämä eksku. Bussilla Ruotsin, Tanskan ja Saksan läpi Hollannin Groningeniin ja sit vielä yks iltapäivä vietettiin Belgian Antwerpenissä! Paluumatkalla sit 30+ tuntia bussissa kasan haisevia jätkiä kanssa... Eli sitä mihin oon muutenki tottunut!
Ekskuflunssa vaivaa nyt. Kokeilin jo sipulimaitoa, enkä voi suositella sitä kenellekään. Olin vakuuttunut että kaikki marisijat on tyhmiä pissiksiä, mut myönnän että itsekin lopulta kaadoin koko keitoksen viemäristä alas. Plan B, Nooran erikoinen: VESIMELOONIA NAPA TÄYTEEN! Aina ennenkin auttanut! :D
Ilmoittauduinpa Kemiaa biologeille -tenttiin tänään. Hah. Tästä se ylämäki lähtee! Ja jahka parannun, lähden kokeilemaan yliopistoliikunnan zumbaa! Kovat on suunnitelmat. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)