Joulun odotusta

Opiskelijan budjetilla ei kyllä tajuntaaräjäyttäviä lahjoja ostella. Siispä teen tänä jouluna melkein kaikki itse. Sukkapuikot on jo puolisen kuukautta kilissy, toivottavasti saan kaiken valmiiks ennen h-hetkeä!

Joulukorttejakin tuli askarreltua tyttöjen kanssa tänään. Että askartelukamat voi maksaa paljon! Noh, onpa nyt sit hankittu ja eipä tartte ens kerralla ostaa. Viikon vinkki: Kimalleliimaa ei muuten kannatta käyttää jos samassa talossa on kissa paikalla.

Ja joulun odotukseen kuuluu myös pikkujoulut, eli viime viikolla olin kellumassa itämeren laineilla muiden luonnontieteilijöiden kanssa! Rauhallisesti otin, vaikka pientä draamaa siellä tapahtuikin. Humalaiset miehet, argh!

Nyt toivon TYS:ltä joululahjaksi yksiötä länsi-joukkilasta... Ja uudenvuodenlupauskin on valmiiksi mietittynä: suoritan 49 opintopistettä ennen kesän alkua! Eiköhän näillä eväillä pärjäisi ainakin alkuvuoden 2011...

Pitäisi varmaankin pyytää joku korjaamaan ikkunan kahva ennenkuin muutan pois, siitä saattaa tulla sanomista... Se jäi käteen yks aamu kun avasin ikkunaa.

Seili, tdk-olympialaiset ja muuta

Taas viimeisestä päivityksestä on kulunut jo jonkin verran aikaa, mutta yhtä hyvin vieläkin pyyhkii. Maanantaina olisi kemian tentti, mutttaaaah... En tiedä moodlen avainta kurssille. Noh, opiskelen vanhoista muistiinpanoista sitten.

Viime päivityksessä puhumistani häppeningeistä helsingissä on jo jonkin aikaa, mutta sekä luokkakokous että vuosijuhlat menivät suhteellisen hyvin. Luokkakokouksessa mitä nyt pari luokkakaveria sai turpaansa eduskuntatalon edessä riehuneelta humalaiselta jätkältä (vaikka eivät itse siis tehneet yhtään mitään - pointsit pojille siitä) ja jouduttiin olemaan tapauksen takia jonkun tunnin verran poliisin kuulustelussa. Ne jatkot lässähti sitten siihen. Muuten kokous oli mun mielestä aivan mahtava, oli kiva nähdä vanhoja kamuja ja rupatella meidän luokanopen kanssa niitänäitä. :) Vuosijuhlat olis toki menny vielä paremmin jos siel olis ollu kaveri messissä... Tai edes joku joka olis aiemmin käyny vuosijuhlilla :D Tuli melkeinpä mokattua heti cocktailtilaisuudessa. No jaa, sieltäkin sain uusia tuttavuuksia, kuten yhden Naturalaisen joka kuitenkin ilmeisesti on helsingissä opiskelemassa(jäi vähän epäselväksi tämä juttu...) Se tuli käymään ennen Seilin lehtiä täällä turussa, kun Naturalla oli eksku tänne.

SELIN LEHDET!!!
Oih. <3 Eli synapsin perinteinen talkooreissu Seilin saarelle, jossa haravoidaan lehdet pois tutkimuskeskuksen alueelta ja sit saunotaan ja bailataan illat lepradiskossa. Ja tietysti pukeudutaan halloween-asuihin! Oli kyllä aivan mielettömän kivaa. :) Käytiin taas tyttöjen kanssa ostamassa yhteiset safkat sinne, ja taas kerran oli liian vähän juomia mukana. :D Puekuduttiin kolmestaan merirosvoiksi, ja tein itselleni jopa parran. Ja saattaa olla, että yön pimeässä poikien humalluttua se parta ei haitannutkaan niin paljoa kuin kuvittelin...

Bileistä toisiin... Keskiviikkona, eli pari päivää sitten, oli tiedekunnan olympialaiset. Mulla oli vastuulla TYY:n saunan avaimien hakeminen(minkä mokasin aivan täysin, miljoonat kiitoksen edelleen Samille joka ne avaimet sai lopulta käsiinsä) ja saunan tarjoilut. Elikkä itse olympialaiset jäi kokonaan kokematta, sillä olin niiden aikaan kaupassa ostamassa patonkia, salaattia, kaljaa, siideriä, you name it! Ja sitten saunalle valmistelemaan safkoja ja laittamaan juomat kylmään. Boolikin oli mun vastuulla, ja ilmeisesti se oli ihan onnistunut, joskin turhan makea, saamani palautteen mukaan. WIN! \o/ Olin tehnyt sen ihan lennosta.
Hieman oli pieni potutus käynnissä (avaimen, pesukoneen toimimattomuuden (KYLLÄ!!! Mulla on nyt pesukone! Esko maksoi melkeinpä 400 euroa mutta olipa sen arvoinen!), huoneen epäsiisteyden ja miljoonan muun asian takia). Tämän potutuksen takia myöskin saatoin juoda suhteellisen monta mukia boolia saunalla. Noh, potutus lähti ja tilalle tuli hyvä meininki, ja saunalta suunnattiin kohti lyniä ja kolmiodraamabileitä. MUTTA! Oivoi poke, menkä menit melkein tekemään! "Tuulipukuhousuissa ei pääse sisälle."
... Onneksi keinot on monet. :D eipä tullut kuitenkaan parempaa mieleen kuin kaivaa hiihtokalsarit saunakassista ja kysyä että pääsenkö sisään jos vaihdan tuulihousut legginseihin -> pääsin sisälle, joskin "jos nään sulla ne tuulihousut jalassa niin lennät pihalle" -uhkauksen saattelemana. Kilttinä tyttönähän mä sit pidin niitä pitkiä kalsareita koko illan päällä Lynissä.

Nyt ne on nimetty mun miestenmetsästyshousuiksi.

Ja nyt rupean lukemaan sitä kemiaa. Pesukoneen vihdoinkin hyrrätessä tuolla taustalla. :)

Viikon tapahtumia

Olen alkanut katsomaan Band of Brothersia. Itse asiassa se on ollut tarkoituksena jo pitkään, mutta vasta nyt sain itseäni niskasta kiinni. Ai että on hyvä minisarja! Ihan tämmönen tyttökin tykkää, ilman mitään inttikokemuksia. :)
Ekskuflunssan takiahan mä sitä aloin kattomaan. Mulla on niin levottomat jalat, että ellei mulla ole jotain hyvää syytä pysyä kotona niin eihän mua tänne saa jäämään kirveelläkään uhaten, ja lepo jää sitten lepäämättä. Ostin myös kokonaisen vesimelonin \o/ Vesimelonin parantava mystinen voima on tunnettu jo alkuaikojen hämärästä lähtien... Ainakin itellä se tuntuu auttavan. Nyt sitä vesimelonia on sitten imeskelty viikon verran :D

Nyt matka vie parina viikonloppuna Helsinkiin, nyt lauantaina sattuu olemaan ala-asteen luokkakokous! Hieman jänskättää. Ja seuraavana viikonloppuna on Symbioosi ry:n vuosijuhla, jonka lahjakortti saapui juuri tänään postissa. Pikkasen päänvaivaa aiheuttaa nyt tuo, kun mun piti itse maksaa lahja ja illalliskortti, ja Synapsi maksaa mulle sitten jälkikäteen takaisin... Tuethan tuli viikon alussa, tällä hetkellä tilillä on joku 20e jäljellä. Laskuihin meni ihan huimasti, niiden jälkeen oli tilillä(opintotuki+asumistuki=450e) enää vain 150e. Jippijaijee. Sitten maksoin yliopistoliikunnan ja kävin shoppailemassa huikealla 18eurolla.
Ja kävin laitattamassa uudet korkolaput kenkiin! Hieman kyl kuumotteli kauluksen alla, kun suutari ensin kysyy "onko kova kiire", johon mä tietysti vastaan että eiiipä oikeen, parin tunnin päästä olis kokous eli sitä ennen tai jälkeen. Suutari kattoo hetken ja sanoo "niiin... mutta että kävisikö ylihuomenna?"
... ok... No, tänään hain kengät ja suutari sanoo "niin... nämä kengät on taidettu ostaa ulkomailta? Venaas mä näytän sulle..." Sit se tuo mulle semmosen korkolapun, josta menee piikki "Että tää ei oikein mahtunu tuonne korkoon, se korko halkes toisesta kengästä kuin laitoin tätä, mut ei se ruma oo, laitoin vähän maalia päälle. Se olis sitten se 24 euroa."

ANTEEKS MITÄ?

Juu terve, enpä enää vie kenkiä siihen suutariin.

Josta pääsen toiseen aiheeseen, eli PALAPELIBILEISIIN! olivat eilen. UPEAA. Lähdin yksin, mut tällaisena seurapiiriprinsessana tunsin vähintään puolet bileväestä (pienen liioittelun vaara). Olin lahjakkaassa humalassa koko illan, hyvä minä, osasin jopa pitää pienen(30-45min) hengähdystauon tyttöjenvessan sohvalla kun alkoi olemaan fiilikset liian holilliset. \o/ No, tuoppi kokista ja uuteen nousuun! Lauloin karaokeakin, ja kuulemma sujui UPEESTI. Tuomarit saattoivat tosin olla puolueellisia, mutta mitäs väliä. Suhteellisen ylpeä olen etten kuitenkaan mitään hölmöillyt, pahasti ainakaan, enkä ainakaan kellekään kuka katsoisi asiaa pahalla. :D ROCK ON!

Novellinpätkää

Hjuuh tähän perään heti sitten tämmönen vanha novellinpätkä, minkä löysin vanhasta blogista. Totahan vois olla ihan hauska jatkaakin. Jos enää muistan kunnolla miten olin ton juonen suunnitellu.

***

There was no wind. No movement at all. Everything was still as if we were caught in a still picture. And the house was gloomy. The dark windows looked - not threatning - but scary in a way you could sense that something was out of the normal. In the night, it seemed almost like the house was breathing, slowly, steady and silent breaths.

We crawled across the wildened garden and carefully approached the house. How close would we dare go? How close would we have to go to see through those pitch black windows?

I swore I could hear her heart beating faster and louder every second. My own was racing - like a squirrel up and down the tree. Our breathing was breaking the silence we were getting deaf to.

Halfway to the house I froze. I couldn't do it. One step more and I'd die from my own fear. The windows were black.

She pulled my hand and I shook my head. No, I wouldn't go any further. Too scared to make any noise, she begged me with her eyes. One tiny bit closer, please! Facing her pleaing eyes I gave in, took small, shaky steps. Holding tightly to her, I slowly walked beside her, closer to the house. Now there was more distance to the run-down fence than to the house. I halted again. This time she didn't try to change my mind.

The windows were black.

We started backing slowly, our eyes fixed to that ever-so intimidating house, our ears ringing with the sound of silence.

Our steps became hastier, faster as we were reaching the fence. Few meters more... Suddenly we both bursted running, through the broken gate and along the road, and we didn't stop, didn't look back, until we were home.

And the windows... They were still black.

Syksy tuli ja yliopisto alkoi

Näimpä vain se kesä meni ohi nopeammin kuin olisi sallittavaa.

Yliopisto alkanut lupaavasti - viime viikolla oli Delta ry:n järjestämä eksku. Bussilla Ruotsin, Tanskan ja Saksan läpi Hollannin Groningeniin ja sit vielä yks iltapäivä vietettiin Belgian Antwerpenissä! Paluumatkalla sit 30+ tuntia bussissa kasan haisevia jätkiä kanssa... Eli sitä mihin oon muutenki tottunut!

Ekskuflunssa vaivaa nyt. Kokeilin jo sipulimaitoa, enkä voi suositella sitä kenellekään. Olin vakuuttunut että kaikki marisijat on tyhmiä pissiksiä, mut myönnän että itsekin lopulta kaadoin koko keitoksen viemäristä alas. Plan B, Nooran erikoinen: VESIMELOONIA NAPA TÄYTEEN! Aina ennenkin auttanut! :D

Ilmoittauduinpa Kemiaa biologeille -tenttiin tänään. Hah. Tästä se ylämäki lähtee! Ja jahka parannun, lähden kokeilemaan yliopistoliikunnan zumbaa! Kovat on suunnitelmat. :)

Kesäpäivä Turussa

Oli tänäänkin päivä.

Halusin mennä ottamaan aurinkoa, mut en saanu ketään lähtemään. No, pakkasin sit kaikki kamat kuitenkin messiin ("minähän prkl menen ottamaan aurinkoa sitten, vaikka yksin!") ja fillaroimaan keskustaan päin. Äkkipäätös: haen itselleni kirjastokortin! Jostain syystä mamma tiskin takana antoi mulle loppujen lopuksi ruotsinkieliset kaikki ohje- ja sääntöpaperit ja kirjastojen esittelyvihkosen. Wtf? Olin vielä ruksannut kaiken lisäksi suomen äidinkielekseni siihen korttihakemukseen?

Meninpä sitten ottamaan aurinkoa jokirantaan Tuomiokirkon läheisyyteen. Olin pukenut bikinit kesämekon alle, ja levitin siinä vilttiä ennen mekon riisumista. Huomasin että siinä oli Amnestyn joku feissaripoika kiertelemässä aurinkoaottavia bikinityttöjä ja miein et joku roti sentään pitäisi olla. Kauhukseni se alkoi lähestymään mua joten aattelin että jos käännyn ja otan mekkoa pois niin se ei kehtaa tulla mun luo. Olin TÄYSIN väärässä - strippasin siinä naama punaisena samalla kun se poika tuijotti mua.
Lopulta sanoin että mä en kyl aio osallistuu mihinkää tms ja jotain päläpälä, johon se vastas "Eiii... Ei kun mä vaan jäin miettimään et sä näytät hirveen tutulta... ooksä mantsalainen?"
"ööh, eiku bilsalainen..."
Tyytyväinen virne pojalla. Jotain heitin läppää sille vielä puolialastomien tyttöjen ahdistelusta ja sit se jatko matkaansa.

Miks mä törmään aina joihinkin tuttuihin tai tutun tuttuihin?

Kesätyöt alkaneet!

Muumimaailma avattiin viime viikolla ja kausi on hurahtanut käyntiin! Kaksi ensimmäistä työpäivää takana ja ennakkoluulot ovat hivenen hälvenneet. (okei, ekana työpäivänä nousi kuume ja oli pakko lähteä kesken päivän töistä...) Mutta toinen työpäivä oli mukava!

Sanottakoon, että koulutusten ja tuntipalkan takia Muumimaailma Oy ei antanut itsestään kovin positiivista kuvaa, mutta nyt on alkanut vaihtumaan mielipide. Toimenkuva: työsopimuksessa lukee "teemapuiston työntekijä" - aika laajasti kattava ilmaus. Tarkemmin en saa eritellä, muuta kuin "hahmoavustaja", näin julkisessa mediassa. On mulla pari mielipidettäkin tästä työpaikasta, joita en saa kumminkaan ilmaista. Enkä varmaan saa ilmaista mielipidettäni siitäkään, että niitä ei saa ilmaista. Ottaen vielä huomioon että työsopimuksessa puhutaan vaan kuvien yms julkaisemisesta ja liikesalaisuuksien säilyttämisestä. Nooooooooh enköhän mä kestä. :D

Kesä alkoi vallan mainiosti sillä ihanalla helleaallolla, mutta nyt nuo kesämekot roikkuu surullisina tuolla henkarilla. Uutta helleaaltoa odotellessa!
Sitten voidaan katso miten Noora on pärjännyt lupauksissaan.
Kiroilun vähentäminen - check.
Alkoholin vähentäminen - ....a)itseostetun alkoholin vähentäminen - check! b)muiden tarjoaman alkoholin vähentäminen - fail.
Liikunta - lasketaanko töissä hikoilu? ai... no sit fail ja check samaan aikaan. Oon kyllä pyöräillyt mutta ei se niin tehokasta ole kuin hölkkä, kai. No, tänään kuitenkin lenkille Elinan kanssa ja torstaina fillarilla Naantaliin ja takaisin :)

Löysin jonku helvatan madon mun kalapuikoista toissapäivänä. YÖK. En sit vähään aikaan enää syö niitä. Kalapuikkoja siis. Ja toivottavasti en myöskään niitä matoja.
Miten mulla vaihtuukin nää aiheet koko ajan ihan randomisti? Aika mielenvirtaa nyt tulee nettiin kyllä. No, käyhän se näinkin :D Noora out.

Lupauksia lupauksia...

Olen kyllä kuullut niin perättömiä ja väistämättömästi petettyjä lupauksia parin viime kuukauden aikana, joten päätin tehdä ja pitää muutamia omiani.

1) Siistin kieltäni. Tämän lupauksen olen jo aiemmin tehnyt, ja se on kyllä pitänyt. Aloitan tällä lailla pehmeästi, eli yritän korvata rumat kirosanat vähemmän rumilla... :D

2) Vähennän alkoholin käyttöä. Tähän on kaksi, ellei kolmekin syytä. Ensimmäiseksi, se ei ole kovin terveellistä; toiseksi, alkoholi on kallista; ja kolmanneksi, eipähän tule kämmäiltyä humalassa. Elikkä baareissa tästedes Noora pärjää vähemmällä alkoholilla!

3) Kiinteytysprojekti. Jokanaisen unelma ja tavoite, miksei siis myös minunkin. Tähän lukeutuu myös kohta 2) alkoholin vähentäminen. Periaatteessa siis käyn kolme kertaa viikossa pyörä- tai hölkkälenkillä tai muuta vastaavaa. Ehkä se kiinteytys ei mulla tässä pääasia ole, vaan kunnon kasvattaminen. En oo ihan varma. Molempiparempi!

Kohta kolme alkoikin aivan loistavasti tänään kun heräsin puoli kuudelta nukuttuani peräti viisi tuntia. WTF? No, yritin siinä vielä tiristää unta puolisen tuntia ennenkuin luovutin ja nousin ylös. "No voihan vitalis, ei näin aikaisin tuu edes lastenohjelmia telkkarista! hmmmmm vois mennä hölkkälenkille..."
Siitä sitten urheilukengät kaapin perältä ja verkkapuku päälle. Kymmenen minuutin jälkeen tunsin rakon muodostuvan jalkaan. Voi ku ihanaa. Ja ihan samaan kohtaan kuin viime kesänä, kun päätin (turhaan) alkaa hölkkäämään. Se rakko tulee vielä kaiken lisäks jalkapohjan sisäkaarteeseen?!
Pitäis varmaan hankkia kunnon juoksukengät. Sitä odotellessa hölkkään sitten vaikka ballerinoissa, perhana!

Vappu

Hiemaan riehakas vappu oli. Lakki sentään säilyi valkoisena, tuolla se on kuivumassa keittiön pöydällä :D

Nyt on sitten juhlittu keskiviikosta perjantaihin ja lauantaina aamulla lähdetty Vappusumppuun lapsia leikittämään. Tosin leikkitäti-rooli kaatui siihen että edellisenä iltana tuli laulettua liikaa Rocky Horror Picture Showta muiden fanien kanssa ja kurkusta lähti pelkkää raakuntaa aamulla. Sitten siis vain kahviossa auttelemaan ja lopulta ketturastille lapsia ohjeistamaan! Ja Vappusumppu oli muuten mahtava! Lapset oli niin suloisia, ei mitään semmoisia känkkäränkkä-monstereita niinkuin jotkut kuvittelee.

Vappuhan alkoi VappuStartista keskiviikkona, etkoina toimi päivätapahtuma Arcanumin takana. Sitä ennen sompailtiin järjestyksien kanssa, ja tulipa käytettyä kampustaksiakin! Ja samalla tarjotua taksikuskille kaljaa. Illalla siirryttiin Klubin puolelle ja oli hieno meininki!
Torstaina aikasin Deltan toimistolle ekskulle ilmoittautumaan - olen nyt Deltan jäsenkin, voi kuin hienoa! Samalla sain maistella boolia, oli muuten upee booli! Sitten grillailuja kiertelemään ja lopulta illalla Deltan bileisiin Onnelaan.
Ja muuten voin sanoa, että kaikkien muiden Turun baarien ollessa täynnä TPS-kansasta, oli Onnelassa minä + 10 muuta autuasta. Onneks sain lopulta hyvää seuraa ja ilta oli onnistunut huonoista lähtökohdista huolimatta!

Perjantai saapui - kaupan kautta Katjalle!

Viisi tyttöä + grilli + booli + aurinko = TÄYTTÄ KULTAA

Oli niin hieno meno silloin päivällä! Erikan ja muiden kanssa pohdittiin syntyjä syviä ja bondattiin koko rahan edestä. Ruoka oli mieletöntä. Boolia lotrattiin ja lähdettiin lopulta hoippuen mäkeä(tai mäkiä - monikossa) kohti. Ja tottakai kainalossa oli kolmen litran sangriatonkka.
Illan kohokohdat ja kulku (näitä on sitten MONTA)
1)lippukulkueen kaikkien tuttujen moikkaaminen kun ne yritti päästä pois juhlallisuuksien jälkeen taidemuseonmäeltä
2)Sangrian juominen tonkan suusta (monessa eri paikassa, myös meritähtenä maatessa keskellä hiljaista LT1:n aulaa)
3)Vartiovuorenmäellä kun kävin juttelemassa täysin randomeille tyypeille
4)Repun hukkaaminen ja paniikkikohtauksen saaminen
5)Repun löytäminen (kiitos JLo!)
6)Simahtaminen tuutorin sängylle
7) PUUTALOJATKOT! siellä heitin yhden jätkän KAKSI KERTAA PIHALLE, ei ekasta kerrasta tajunnut! JLo opasti ja valaisi minua että vappusaunassa pidetään lakki päässä, ja saunan jälkeen hilluin lopun iltaa(=yötä) pyyhe päällä. Sain seuraa matkalle yo-kylään Katjan luo(joka ei muuten meinannut millään herätä ovea avaamaan) ja aamulla sitten sinne Vappusumppuun.

...tulipa tehtyä taas paljon.
Noora kuittaa.

Päivitetään päivitetään!

Jaahas, nyt on sitten tullut kahdelta ihmiseltä kommenttia, että blogia pitäisi päivitellä. No päivitellään tässä nyt sitten!

Lähdinpä sitten Åressa käymään ja laskettelemaan viikko sitten. Meni reissu ylä- ja alamäkeä, mutta kokonaisfiilis oli loistava! Itsenihän kaksi kertaa aikaisemmin elämässäni lasketelleena työnnettiin suoraan punaiseen mäkeen, ja koko keho kauhusta täristen pääsin alas yhtenä kappaleena. Onneksi sitten lopulta löytyi seuraa sinisiin rinteisiin, oli itse asiassa aika hauskaa lastenmäessä Annan kanssa!



Ja paluumatkalla laivalla tuli tehtyä uusia tuttavuuksia, jotka toivon mukaan pian tulevat käymään Turussa niin päästään taas sielunystävät jakamaan viisautta :D
Luulin kadottaneeni visa electronini laivalle niin kuoletin sen. Parin tunnin päästä kun pakkailin kamoja niin eiköhän se lojunut yöpöydällä se hiton kortti. Justaansa, viime viikko pärjättiin käteisellä sitten uutta korttia odotellessa. Ja kolahti sitten hyvään saumaan postiluukusta alas, nimittäin lauantaina uuden kortin kanssa kemistien vuosijuhlajatkoille tarjoilemaan!

Ja pikkasen on olo niinkuin Årenreissun bussikuskilla. Ei oikein voisi mennä tiistaina ryyppäämään kun lauantaina pitäisi olla ajokunnossa. Kemistien jatkoja menin järkkäämään siinä puoli kahdeksalta, ja semmonen ilta/yö siitäkin tuli että juuri äsken (maanantaina klo13) saavuin kotiin. Ei mulle putki jää päälle, ei. :D
Ja oli muuten mahtava silliaamiainen eilen, saunottiin kuuteen saakka illalla, siitä Proffan kautta siipiravinteliin ja Hannukaisiin. Jossa muuten oli hulvaton meininki, pitää vastaisuudessaki juottaa eräälle herralle minttufernettiä niin saa nauraa kaksi tuntia putkeen.

Tänään sitten pitäisi vielä olla skarppina näytelmäharkoissa Nipsun roolissa. Ja ylihuomenna on VappuStartti. Voi hyvä elämä, toivottavasti selviän vapun yli...

Pidennetty viikonloppu

Kerrankin olisi ollut pidennetty viikonloppu, mutta eipä ollut rahaa lähteä Helsinkiin. Yleensä viikonloput joita täällä vietän on erittäin tylsiä, joten nyt yritin vimmalla järkätä jotain ohjelmaa. Perjantaina lähdin Elinan kanssa bar bristoliin katsomaan lätkäpeliä, vaikken seuraa lätkää. Sieltä jatkoin Lyniin Annan ja Krissen seuraan... Lynissä tavattiin toinen toistaan oudompia tyyppejä, kunnes lopulta valomerkin jälkeen baarin edustalla tuli ensimmäinen järkevä jätkä vastaan. Ehkä vähän harmittaa ettei vaihdettu numeroita. No jaa, menneitä ei kannata murehtia.

Lauantaina yritin kuumeisesti saada ihmisiä pitämään leffailtaa. Lopputulos: minä ja Antti katotaan actionleffoja skumppapullon kanssa. Sunnuntaina lievässä pökkyrässä menin Elinan kanssa katsomaan jotain hevostallia jonneki korpeen, jäätiin väärällä pysäkillä ja eksyttiin väärään talliin, paluumatkalla hypättiin aivan random bussiin, jonka kuski oli lievästi aggressiivinen liikenteessä... Ja illalla tietysti vielä subaan. Kaikki tämä 15 e budjetilla.
En sitten tiedä mikä ihme on iskenyt, onnistuin vetämään aika hienoja kohtauksia humalassa. Sääliksi käy muita ja himpun verran nolottaakin.

Naisena toki voisin aina syyttää biologista kiertoa. Mutta eihän se olisi reilua biologista kiertoa kohtaan, raukka pieni.

Viikonlopun aikana myös kämppis lähti. On oudon näköistä kun kaikki yhteistilojen tavarat oli kämppiksen ja nyt ei oo edes verhoja ikkunoissa. (opintotukea odotellessa en sitten enää saa hillua vähissä vaatteissa...) Kiva kuitenkin että se jätti jotain tänne, esimerkiksi mikron. Ja sitten täältä on löytynyt vaikka mitä tavaroita, jotka on kuulemma ollut jo silloin kun kämppis tänne muutti (kuulemma asunut täällä viimeiset kolme vuotta. Löysin esim. pari kattilaa ja hyvin omituisen olomuodon saaneen pyykinhuuhteluaineen...)
Oon viikonlopun aikana vaihdellut tavaroiden paikkoja: siirtänyt keittiössä tavaroita isompiin kaappeihin. Ja sitten oon selaillut kuola suupielestä valuen Bilteman kuvastoa... Oijoi!
Tuli myös huomattua että joku pala puuttuu kylppärin lavuaarin putkista. Vesi valuu vesilukon yläpuolella olevasta liittimestä(?) lattialle. (Väliaikais-)ratkaisu: maalarinteippi.

Noora out.

Kaikenlaista!

Onpas tällä viikolla nyt sattunut sitä sun tätä. Aamubussissa oli joku mielenhäiriöinen nainen, 30-40 -vuotias ja ihan tyylikkäästi pukeutunutkin, mutta aggressiivinen ja parannoidi. Huuteli ja kiroili täyteen ääneen ja puhu ihan kummallisia, eikä kukaan muu voinu puhua mitää (eräs pariskunta yritti toki jutella toisilleen) sillä se nainen heti luuli että sille puhuttiin tai että siitä puhutaan... Just ennenkuin itse jäin pois niin se oli alkanu ahdistella jotain vaihtareita, selitti niille suomeksi kuinka ne ei saa supista ja eivätkä kutsu hänelle ambulanssia. Halusin myös nähdä poikien pupillit jostain syystä ja lopulta jäi samalla pysäkillä kuin mä ja huusi vielä niille vaihtareille että jos seuraavat häntä niin syttyy sota. Aika pelottavaa.

Keskiviikkona oli Liikennevalobileet, jotka menin tsekkaamaan kun ne oli Onnelassa enkä ole siellä vielä käynyt. Noh, etkoilin itsekseni kotona, yritin päästä bileisiin samaan aikaan kavereiden kanssa mutta myöhästyin itse aika paljon. Lipunmyynnissä ei ollut ketää jostain syystä, mut eipä olis sekää haitannut kun silverillä olisi päässyt eurolla sisään. Vähän jopa harmittaa kun en siksi saanut haalarimerkkiä!
Bileissä oli kivaa, vaikka Elina ja Katja ei tullutkaan. Multa aina kysellään "Missä ne loput teistä on?" jos niitä ei näy mun seurassa :D No mut jokatapauksessa, illan alkaess edetä loppua kohden huomasin paikan päällä pari tyttöä, jotka puhui viittomakieltä toisilleen. Sitten kun lopulta sain kerättyä rohkeuteni menin sinne kömpelösti kysymään, et voinko liittyä seuraan. Tytöt innostui ja pääsin vähän notkistamaan omia sormiani kun en noita viittomia niin paljon osaa, että yleensä vaan sormitan suurimman osan sanoista. Tytöt oli tosi mukavia, ja me oltiin kaikki otettu muutama joten meno oli kova. Pian tuli sitten valomerkki ja käytiin narikan kautta, toivotettiin pihalla hyvätyöt ja mä lähdin Annalle.
Aamulla sitten huomasin etten ollut pakannut housuja mukaan, joten lähdin haalarit jalassa kemian labratöitä tekemään. Labroissa sitten muistin että meitä hallituslaisia oltiin kutsuttu Blankoon tapaamaan Monkeyn johtoa, joten soittelin meidän bilevastaavalle(tarkoitus oli sanoa etten tuu paikalle kun on haalarit jalassa), mutta sitten kävikin ilmi ettei sinne paikalle ollut saapunut muita hallituslaisia. Oh noes, lähdin siitä sit kiireen vilkkaa (edelleen haalarit jalassa) Blankoon. Paikan päällä niin Monkeyn edustaja teki jo lähtöä, joten hengailin siellä sitten Hennan kanssa ja lopulta lähdin kotiin. Piirsin Hennalle julistepohjan kotona, vein tänään aamulla sen toimistolle skannattavaksi.

Nyt sitten mietiskelen täällä, että mitä pirua mä Turussa teen kun tänään ei ollut luentoja, ei ole maanantainakaan. Uargh.

Kotikäynti

Wohoo, mikä viikonloppu Stadissa! Täytin 21 ja bileet Painobaarissa, ah sitä paikkaa! sain molemmilta lempparibaarimikoilta synttäripusut ja sitten vielä synttäridrinkin :) Ja kavereita tuli käymään just sopiva määrä!
Illan humussu tuli juotua useampi kaverin tarjoama, ja baarin mennessä kiinni tanssijalkaa vipatti eikä vielä halunnut lähtee kotiin. Onneksi Helsingissä yöbussit kulkee puoli viiteen saakka! Siitä lähdettiin pienemmän porukan kanssa jatkoille Aleen (en tiedä miten mut saatiin taas ylipuhuttua sinne) ja pääsin ilmaiseksi sisään kun rupattelin portsarille että ollaan synttäriseurue. Alessa meno oli hiljaista, ja saatiin hyvät naurut kun kateltiin teinipoikien machoilua...

Lauantaipäivä kului väsymystä vastaan taistellessa ja isosiskon perheen luona viettämässä aikaa. Sain aivan ihanan onnittelukortin, jonka mun kolmivuotias siskonpoikani on tehnyt. Tuossa vieressä se odottelee seinälle laittamista. Aamu alkoi ihanasti kun isä ja äitipuoli oli laittaneet siskolle ja mulle pannaria aamiaiseksi ja kattanu pöydän ja kaikkea! Upeaa, upeaa! Ja sitten sain vielä kännykän lahjaksi... Opettelen vieläkin käyttämään sitä... Kosketusnäyttö on hieman hankala omaksua.
Sunnuntaina mentiin Bar Teokseen syömään tapaksia lähiperheen kanssa ja sieltä suoraan bussiin ja Turkuun. Ja SuBaan tottakai.

Oli kyllä aika juoksua tuo viikonloppu, ja nyt sitten on juostu täyttelemässä opintolainahakemuksia ja -takauksia... Saas nähdä milloin se takaus tulee niin pääsee laittamaan uuden hakemuksen pankkiin.

Laskiaistiistaina

Tungettuani pääni vähän liian moneen paikkaan olin mukana järjestämässä Liukuvaa Laskiaista. Enpä ole aiemmin kyseistä päivää kunnolla juhlinut! Päivällä hilluin Fastlaskiaisessa, TYY:n(Turun Yliopiston Ylioppilaskunta tms...) järjestämässä laskiaisriehassa, jossa oli mäenlaskukilpailu ja pullaa tarjolla ja kaikkea kivaa. Pullaa enkä mehua saanut, mutta kaverit antoivat hiukan minttukaakaota termareistaan (note to self: hanki ensi vuodeksi vähintään litran vetoinen termari) ja möin siellä vielä lippuja illan bileisiin.
Iltapäivällä lähettiin valumaan kukin omaan suuntaansa, ja bussipysäkiltä mut repäistiin äkkiä muiden biologi+maantieteilijöiden matkaan, "Tuu meille saunomaan!". Oli kyllä mahtavaa.
Illan bileet oli mielestäni suht onnistuneet, tosin oli pari seikkaa mitkä vääns ihmisten suupieliä alaspäin. Itse onnistuin jo alkuvaiheessa iltaa saamaan henkilökohtaisen, 40-vuotiaan stalkkaajan joka sitten käytti kaikki tilaisuudet hyväkseen esitellä mua kavereilleen jos sattui näkemään mut vailla seuraa... Eikä auttanut vaikka siirsin sormuksen nimettömään. Pääsin siitä eroon ehkä puol tuntia ennen kuin itse lähdin, niin että jee vaan.

No, oli siellä kyllä kivaa. :D vaikka väsähdin sitten ennen aikojani, mutta onneks kaveri väsähti kans niin pääs samaa matkaa. Ja tuli tehtyä uusia tuttavuuksia! On siitä jotain hyötyä että on hallituksessa mukana :D

Alkukuukaudet Turussa #2

Sain heti ekalla viikolla kaksi erittäin hyvää ystävää, Katjan ja Elinan. Olemme olleet tosi tiiviitä alusta lähtien. :)

Läävääni kestin välttelyn ja kämppikseni voimin. Johanna asui alakerrassa isommassa huoneessa, ja hauskin muistoni liittyy yhteen iltaan kun Johanna koputti lasioveeni ja tuli sisään kahden pullon kanssa: "Kato mitä mää ostin!" Siinä sitten juotiin viiniä ja siideriä ja lopulta lähdettiin baariinkiin saakka... Myöhemmin tuli kyllä noottia mammalta ettei saa tuoda enää alkoholia taloon ettei mamman teini-ikäinen tytär saa huonoja vaikutteita... Mutta kivaa oli! Nyt on harmiksi jäänyt vähän yhteydenpito vähiin kun muutimme eri puolille Turkua...

Kämppikseni muutti ennen minua pois, kävin pesemässä pyykkiä ja suihkussa Johannan luona silloin tällöin. Lopulta sain TYS:ltä asunnon, huoneen kahden hengen solusta. Vuokra miltei puolet halvempi kuin huoneeni! Kun muutin tänne, en tietenkään omistanut sänkyä tai mitään muitakaan huonekaluja, ja nukuin ekan viikon lattialla makuupussissa... Uudella kämppikselläni on pesukone jota saan käyttää, samoin muita kodinkoneita. Pahus vaan että kämppikseni on nyt muuttamassa pois.

Siinä on lyhyesti(niin lyhyesti kuin pystyin) kaikki oleellinen siitä, miten päädyin Turkuun. Kaikkia hauskoja muistoja en nyt jaksanut kirjoittaa eikä niillä niin väliäkään ole.

Alkukuukaudet Turussa #1

Elämä Turussa oli aivan mieletöntä. Kauniimpaa kaupunkia saa hakea! Baari-illan jälkeinen Aurajoki, joka reunustavat isot vehreät puut ja ravintolalaivojen valot heijastuvat veteen... Ja kello on neljä yöllä eikä ketään muuta katsomassa joen virtaamista. Jos asunnossani oli mitään ihanaa(kämppisteni lisäksi), se oli sijainti Tuomiokirkon puolella jokea. Sen joutui aina ylittämään jos oli ollut baarissa keskustassa.

Ja baareissahan minä kävin! Kävin yliopistoliikunnassa kolme kertaa viikossa, kaikilla luennoilla (joskus jätin aamuluennon välistä) ja viikonloppuisin juoksin juna-asemalle ja sieltä matkustin Helsinkiin.
Luulen että olisin ottanut vähän rauhallisemmin ellei asuntoni olisi ollut niin kamala. Nimittäin ensimmäisen päivän shokin jälkeen luvassa oli vielä lisää.
Vuokrasopimukseen olimme sopineet, että netti kuuluu vuokraan, samoin kuin leipä yms. ruoka. Niimpä niin, nettiä ei ollut, ei langatonta eikä modeemia, eikä niistä koskaan enää kuullutkaan. Hankin oman mokkulan jolla pakenin pakollisia siellä viettämiäni tunteja facebookkiin. Ruokaan en siellä koskenut enismmäisen viikon jälkeen, sillä mammalla ei ollut hajuakaan hygieniasta, ei edes perusmaalaisjärkeä. (Mamma laittoi voita pakkaseen, ja kun otti sen sieltä, sulatti sen mikrossa... Voi suli liikaa ja se laitettiin takaisin pakkaseen jähmettymään...) Keittiöön en itseasiassa mennyt kuin äärimmäisen pakon alla, sillä siellä pörräävä kärpäspataljoona sai aina minut huonovointiseksi. Ruokia säilytettiin myös kannettomissa astioissa keskellä keittiötä. Leipäpussissa vilisi banaanikärpäsiä. Tiskiallas oli vain metallilevy iskettynä seinään, vain pieni lakana peittämässä putkistoa. Roskapussi = muovipussi ovenkahvassa.

Vessa. Niitä oli vain yksi, ja sekin oli mielettömän pieni, ei kunnolla edes mahtunut kääntymään. Siellä oli hometta ja hämähäkinseittejä, eikä mamma ostanut ikinä sinne vessapaperia, vaan pölli paperisia käsipyyhkeitä jostain (en haluaa tietää mistä).
Suihkussa oli vesivaurio. Kaiken muun lisäksi.
Seinistä rapautui maalia irti, samoin lattiasta. Koko talo oli puulämmitteinen ja ilmojen kylmetessä yläkerta(jossa huoneeni sijaitsi) muuttui jääkaapiksi. Alakerta, jossa mamma asui, pysyi sen sijaan lämpimänä eikä hän katsonut tarpeelliseksi tuhlata puita yläkerran lämmittämiseen. Onneksi huoneessani oli pieni takka, tosin se oli niin pieni, että sen edessä joutui istumaan kuusi tuntia saadakseen huoneeseen edes hiukkasen lämpöä.
Halot haettiin tietenkin kellarista. Ja suurin osa niistä oli tietenkin normaalikokoisia, eli ne eivät mahtuneet tulipesään. Ja halkopinossa oli tietenkin kuolleen oravan raato.

Jonkin ajan kuluttua perheen kissa ystävystyi kanssani. Se tuli illalla raapimaan oveani ja päästin sen sisään. Tietysti parin viikon päästä tajusin miksi kissa koko ajan raapi itseään. No, siitä vain sitten perusteelliseen suihkuun, lakanat vaihtoon ja kirppuinen kissa pysyi sen jälkeen oven ulkopuolella.
Ah niin, ovi. Sehän oli tietenkin lasinen. Se siitä yksityisyydestä, eikö riittänyt että lattiassa oli reikä suoraan mamman huoneeseen? Ja löysinhän minä sitten toisenkin samanlaisen reiän lattiasta myöhemmin.
Perheen koiralla oli ongelmia tummien vaatteiden kanssa. Itsellänihän vaatekaappi on yhtä vaalea kuin gootilla, joten olin Rockyn enemy#1. Koira selvästi tunsi raivonsekaista pelkoa minua kohtaan, ja minä pelkkää pelkoa sitä kohtaan. Useimmiten se oli keittiössä tai vessan edessä, jolloin en voinut astua yleistiloihin ellei mamma tai hänen tyttärensä ollut paikalla. Tosin viimeisenä kuukautena Rocky pääsi pelkonsa yli, ja viihtyi seurassani jopa enemmän kuin vuokraemäntäni. (eikä ihme, mamma syötti sille härskiintynyttä voita leivän päällä - koira sai aika harvoin oikeaa koiranruokaa, sille useimmin syötettiin kaikki pilaantuneet ruoat)

Ruoka. Koska en suostunut astumaan jalallani keittiöön tai syömään mamman hankkimia elintarvikkeita (niitä säilytettiin myös kuistilla), elin kaksi kuukautta (yliopistolounaiden lisäksi) leivällä(ilman voita), pussipuurolla ja nuudeleilla. Leipäkin oli useimmiten pöllitty opiskelijaruokalasta. En voinut hankkia pilaantuvia elintarvikkeita, sillä emme saaneet käyttää jääkaappia. Kumma kyllä, en laihtunut kiloakaan sinä aikana. Itseasiassa, kun muutin TYS:in soluun ja aloin tekemään kunnon ruokaa, lihoin muutaman kilon. Sitä se alkoholi teettää. Älkää lapset ryypätkö liikaa. Vaikka ette saisi krapulaa kuten allekirjoittanut, se silti lihottaa.

Kuinka päädyin Turkuun #2

Saatuani kirjeen varasijasta Turun yliopistoon ei tullut kysymykseenkään, ettenkö lähtisi sinne opiskelemaan. Samana aamuna kun mulla olisi ollut perehdytys uuteen työhön, soitin sinne ja kerroin opiskelupaikasta. Onnekseni työnantaja oli ymmärtäväinen, eikä tullut ede turhaa paperityötä, sopimusta kun ei oltu vielä tehty.

Seuraavaksi alkoi kuumeinen ja paniikinomainen asunnon etsiminen. Kaksi viikkoa aikaa, enkä tiennyt ketään Turusta, joka olisi voinut auttaa. Kyselin ja soittelin kavereilla, mutta ilmeisesti kukaan ei tuntenut sieltä ketään. Aloin etsimään netistä asuntoja. Löysinki pari hyvää, mutta ne ehtivät mennä alta tai sitten isäni puuttui peliin. Lopulta, vaihtoehtojen huvetessa eksponentiaalisesti, löysin ilmoituksen huonevuokralaisesta. Vuokra oli päätähuimaava, mutta ei ollut muuta.

Muutto tapahtui näin: isäni saattoi minut juna-asemalle, nousin junaan pyörän, repun ja valtavan kokoisen kassin kanssa, jota siskoni on käyttäny partiossa. Lisäksi läppäri oli kangaskassissa ja sidoin pyörään vielä armeijan vanhan kaasunaamarilaukun. Turun rautatieasemalta harhailin itsepiirretty kartta kädessä 4 km, taluttaen pyörää koska en pystynyt ajamaan niin painavien tavaroiden kanssa.
Pääsin lopulta perille ja talon emäntä otti minut vastaan. Hän oli juuri siivoamassa. Huoneeseeni päästyäni hän valitteli ettei ollut vielä ehtinyt siivota sitä ja ettei tytär ollut ottanut kaiuttimiansa vielä pois. Huoneessa ei ollut kattolamppua, metallisänky oli vino ja jotenkin Tim Burton-mainen. Seinät oli täytetty Twilight-julisteilla ja yhdessä nurkassa oli pieni takka. Kauhistellessani tätä näkyä, mamma alkoi luuttuamaan lattiiaa vanhalla paidalla... Hänen lähdettyään tutkin tarkemmin peiliä, jonka lapset olivat piirretääneet ja kirjoitaneet täyteen huulipunalla. Lattiassa oli lautasen kokoinen reikä, "ilmanvaihtoa varten", mamma sanoi. (Uskon että vanhoissa puutaloissa sellaisia reikiä käytettiin tuulettamiseen, mutta mamma tukki sen kokoa ajan, vaikka kielsi minua ikinä sitä tukkimasta...) Avainta mamma ei tietenkään ollut hankkinut, mutta lupasi antaa minulle omansa ja teettää uuden.
En ehtinyt kauhistella huonettani sen enempää, sillä minulla oli kiire tuutoreiden järjestämään grilli-iltaan, jossa pääsisin tutustumaan tuutoreihin ja kanssaopiskelijoihin. Ilmoitin käyväni suihkussa, johon mamma hölmistyynenä sanoi että vettä ei olla lämmitetty. Suihku oli jäätävän kylmää, ja vaikka asuin siellä kaksi kuukautta, en siltikään tottunut siihen kylmyyteen. En pystynyt kastelemaan selkääni ollenkaan, en vain kyennyt osoittamaan vesisuihkua selkään, jotenkin kädet eivät totelleet.

Grilli-illan jälkeen palasin uuteen kotiini ja halusin itkeä ja parkua. Kesä oli ollut kuuma, ja tulin hikeen pienestäkin pyöräilystä, normaalisti olisin vain hypännyt suihkuun, mutta ajatus kellariin hiipimisestä ei viehättänyt. (plus että mamma oli ilmoittanut tiukat säännöt koskien hiljaisuutta)
En ole koskaan tuntenut itseäni niin petetyksi ja sinisilmäiseksi kuin noina ensimmäisinä viikkoina. En halunnut ajatella asuntoa, aina kun ajattelin sitä sain jonkinlaisen paniikkikohtauksen enkä kyennyt hengittämään.

Kuinka päädyin Turkuun #1

Viime kesänä elin ihanaa elämää. Olin juuri kirjottanut ylioppilaaksi, neljässä vuodessa kuvataidelukiosta, hakenut biologiaa lukemaan mutta saanut hylkäyskirjeet yliopistoista. Matkustin kavereiden kanssa Roomaan, tapasin paljon uusia ihmisiä, koin ensimmäisen lomaromanssin, juhlin ja pidin hauskaa Helsingissä. Kesätöistä en murehtinut, koska säästötilille olin kerännyt rahaa opiskeluaikaa varten, mutta nyt suunnitelmissa oli hankkia vuodeksi kokopäiväduunia, säästää, hakea uudestaan yliopistoon ja sitten elää ruhtinaallisesti säästövaroilla... :D

Löysin aivan mielettömän duunin, helppoa ja siitä maksettaisiin ihan sikana. No, kolme päivää ennen perehdytystä postiluukusta kilahti pieni kirje Turun yliopistolta... Luin sen muutamaan otteeseen ja sitten iski paniikki. Kaksi viikkoa aikaa löytää asunto Turusta!

Vähän se kirpaisi ilmoittaa itsensä kirjoille Turun yliopistoon kun oli juuri saanut nieltyä pettymyksen ja hyväksyttyä ettei päässyt ekana vuonna suoraan lukemaan.