Oli tänäänkin päivä.
Halusin mennä ottamaan aurinkoa, mut en saanu ketään lähtemään. No, pakkasin sit kaikki kamat kuitenkin messiin ("minähän prkl menen ottamaan aurinkoa sitten, vaikka yksin!") ja fillaroimaan keskustaan päin. Äkkipäätös: haen itselleni kirjastokortin! Jostain syystä mamma tiskin takana antoi mulle loppujen lopuksi ruotsinkieliset kaikki ohje- ja sääntöpaperit ja kirjastojen esittelyvihkosen. Wtf? Olin vielä ruksannut kaiken lisäksi suomen äidinkielekseni siihen korttihakemukseen?
Meninpä sitten ottamaan aurinkoa jokirantaan Tuomiokirkon läheisyyteen. Olin pukenut bikinit kesämekon alle, ja levitin siinä vilttiä ennen mekon riisumista. Huomasin että siinä oli Amnestyn joku feissaripoika kiertelemässä aurinkoaottavia bikinityttöjä ja miein et joku roti sentään pitäisi olla. Kauhukseni se alkoi lähestymään mua joten aattelin että jos käännyn ja otan mekkoa pois niin se ei kehtaa tulla mun luo. Olin TÄYSIN väärässä - strippasin siinä naama punaisena samalla kun se poika tuijotti mua.
Lopulta sanoin että mä en kyl aio osallistuu mihinkää tms ja jotain päläpälä, johon se vastas "Eiii... Ei kun mä vaan jäin miettimään et sä näytät hirveen tutulta... ooksä mantsalainen?"
"ööh, eiku bilsalainen..."
Tyytyväinen virne pojalla. Jotain heitin läppää sille vielä puolialastomien tyttöjen ahdistelusta ja sit se jatko matkaansa.
Miks mä törmään aina joihinkin tuttuihin tai tutun tuttuihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti