Taas viimeisestä päivityksestä on kulunut jo jonkin verran aikaa, mutta yhtä hyvin vieläkin pyyhkii. Maanantaina olisi kemian tentti, mutttaaaah... En tiedä moodlen avainta kurssille. Noh, opiskelen vanhoista muistiinpanoista sitten.
Viime päivityksessä puhumistani häppeningeistä helsingissä on jo jonkin aikaa, mutta sekä luokkakokous että vuosijuhlat menivät suhteellisen hyvin. Luokkakokouksessa mitä nyt pari luokkakaveria sai turpaansa eduskuntatalon edessä riehuneelta humalaiselta jätkältä (vaikka eivät itse siis tehneet yhtään mitään - pointsit pojille siitä) ja jouduttiin olemaan tapauksen takia jonkun tunnin verran poliisin kuulustelussa. Ne jatkot lässähti sitten siihen. Muuten kokous oli mun mielestä aivan mahtava, oli kiva nähdä vanhoja kamuja ja rupatella meidän luokanopen kanssa niitänäitä. :) Vuosijuhlat olis toki menny vielä paremmin jos siel olis ollu kaveri messissä... Tai edes joku joka olis aiemmin käyny vuosijuhlilla :D Tuli melkeinpä mokattua heti cocktailtilaisuudessa. No jaa, sieltäkin sain uusia tuttavuuksia, kuten yhden Naturalaisen joka kuitenkin ilmeisesti on helsingissä opiskelemassa(jäi vähän epäselväksi tämä juttu...) Se tuli käymään ennen Seilin lehtiä täällä turussa, kun Naturalla oli eksku tänne.
SELIN LEHDET!!!
Oih. <3 Eli synapsin perinteinen talkooreissu Seilin saarelle, jossa haravoidaan lehdet pois tutkimuskeskuksen alueelta ja sit saunotaan ja bailataan illat lepradiskossa. Ja tietysti pukeudutaan halloween-asuihin! Oli kyllä aivan mielettömän kivaa. :) Käytiin taas tyttöjen kanssa ostamassa yhteiset safkat sinne, ja taas kerran oli liian vähän juomia mukana. :D Puekuduttiin kolmestaan merirosvoiksi, ja tein itselleni jopa parran. Ja saattaa olla, että yön pimeässä poikien humalluttua se parta ei haitannutkaan niin paljoa kuin kuvittelin...
Bileistä toisiin... Keskiviikkona, eli pari päivää sitten, oli tiedekunnan olympialaiset. Mulla oli vastuulla TYY:n saunan avaimien hakeminen(minkä mokasin aivan täysin, miljoonat kiitoksen edelleen Samille joka ne avaimet sai lopulta käsiinsä) ja saunan tarjoilut. Elikkä itse olympialaiset jäi kokonaan kokematta, sillä olin niiden aikaan kaupassa ostamassa patonkia, salaattia, kaljaa, siideriä, you name it! Ja sitten saunalle valmistelemaan safkoja ja laittamaan juomat kylmään. Boolikin oli mun vastuulla, ja ilmeisesti se oli ihan onnistunut, joskin turhan makea, saamani palautteen mukaan. WIN! \o/ Olin tehnyt sen ihan lennosta.
Hieman oli pieni potutus käynnissä (avaimen, pesukoneen toimimattomuuden (KYLLÄ!!! Mulla on nyt pesukone! Esko maksoi melkeinpä 400 euroa mutta olipa sen arvoinen!), huoneen epäsiisteyden ja miljoonan muun asian takia). Tämän potutuksen takia myöskin saatoin juoda suhteellisen monta mukia boolia saunalla. Noh, potutus lähti ja tilalle tuli hyvä meininki, ja saunalta suunnattiin kohti lyniä ja kolmiodraamabileitä. MUTTA! Oivoi poke, menkä menit melkein tekemään! "Tuulipukuhousuissa ei pääse sisälle."
... Onneksi keinot on monet. :D eipä tullut kuitenkaan parempaa mieleen kuin kaivaa hiihtokalsarit saunakassista ja kysyä että pääsenkö sisään jos vaihdan tuulihousut legginseihin -> pääsin sisälle, joskin "jos nään sulla ne tuulihousut jalassa niin lennät pihalle" -uhkauksen saattelemana. Kilttinä tyttönähän mä sit pidin niitä pitkiä kalsareita koko illan päällä Lynissä.
Nyt ne on nimetty mun miestenmetsästyshousuiksi.
Ja nyt rupean lukemaan sitä kemiaa. Pesukoneen vihdoinkin hyrrätessä tuolla taustalla. :)
lauantai 13. marraskuuta 2010
torstai 7. lokakuuta 2010
Viikon tapahtumia
Olen alkanut katsomaan Band of Brothersia. Itse asiassa se on ollut tarkoituksena jo pitkään, mutta vasta nyt sain itseäni niskasta kiinni. Ai että on hyvä minisarja! Ihan tämmönen tyttökin tykkää, ilman mitään inttikokemuksia. :)
Ekskuflunssan takiahan mä sitä aloin kattomaan. Mulla on niin levottomat jalat, että ellei mulla ole jotain hyvää syytä pysyä kotona niin eihän mua tänne saa jäämään kirveelläkään uhaten, ja lepo jää sitten lepäämättä. Ostin myös kokonaisen vesimelonin \o/ Vesimelonin parantava mystinen voima on tunnettu jo alkuaikojen hämärästä lähtien... Ainakin itellä se tuntuu auttavan. Nyt sitä vesimelonia on sitten imeskelty viikon verran :D
Nyt matka vie parina viikonloppuna Helsinkiin, nyt lauantaina sattuu olemaan ala-asteen luokkakokous! Hieman jänskättää. Ja seuraavana viikonloppuna on Symbioosi ry:n vuosijuhla, jonka lahjakortti saapui juuri tänään postissa. Pikkasen päänvaivaa aiheuttaa nyt tuo, kun mun piti itse maksaa lahja ja illalliskortti, ja Synapsi maksaa mulle sitten jälkikäteen takaisin... Tuethan tuli viikon alussa, tällä hetkellä tilillä on joku 20e jäljellä. Laskuihin meni ihan huimasti, niiden jälkeen oli tilillä(opintotuki+asumistuki=450e) enää vain 150e. Jippijaijee. Sitten maksoin yliopistoliikunnan ja kävin shoppailemassa huikealla 18eurolla.
Ja kävin laitattamassa uudet korkolaput kenkiin! Hieman kyl kuumotteli kauluksen alla, kun suutari ensin kysyy "onko kova kiire", johon mä tietysti vastaan että eiiipä oikeen, parin tunnin päästä olis kokous eli sitä ennen tai jälkeen. Suutari kattoo hetken ja sanoo "niiin... mutta että kävisikö ylihuomenna?"
... ok... No, tänään hain kengät ja suutari sanoo "niin... nämä kengät on taidettu ostaa ulkomailta? Venaas mä näytän sulle..." Sit se tuo mulle semmosen korkolapun, josta menee piikki "Että tää ei oikein mahtunu tuonne korkoon, se korko halkes toisesta kengästä kuin laitoin tätä, mut ei se ruma oo, laitoin vähän maalia päälle. Se olis sitten se 24 euroa."
ANTEEKS MITÄ?
Juu terve, enpä enää vie kenkiä siihen suutariin.
Josta pääsen toiseen aiheeseen, eli PALAPELIBILEISIIN! olivat eilen. UPEAA. Lähdin yksin, mut tällaisena seurapiiriprinsessana tunsin vähintään puolet bileväestä (pienen liioittelun vaara). Olin lahjakkaassa humalassa koko illan, hyvä minä, osasin jopa pitää pienen(30-45min) hengähdystauon tyttöjenvessan sohvalla kun alkoi olemaan fiilikset liian holilliset. \o/ No, tuoppi kokista ja uuteen nousuun! Lauloin karaokeakin, ja kuulemma sujui UPEESTI. Tuomarit saattoivat tosin olla puolueellisia, mutta mitäs väliä. Suhteellisen ylpeä olen etten kuitenkaan mitään hölmöillyt, pahasti ainakaan, enkä ainakaan kellekään kuka katsoisi asiaa pahalla. :D ROCK ON!
Ekskuflunssan takiahan mä sitä aloin kattomaan. Mulla on niin levottomat jalat, että ellei mulla ole jotain hyvää syytä pysyä kotona niin eihän mua tänne saa jäämään kirveelläkään uhaten, ja lepo jää sitten lepäämättä. Ostin myös kokonaisen vesimelonin \o/ Vesimelonin parantava mystinen voima on tunnettu jo alkuaikojen hämärästä lähtien... Ainakin itellä se tuntuu auttavan. Nyt sitä vesimelonia on sitten imeskelty viikon verran :D
Nyt matka vie parina viikonloppuna Helsinkiin, nyt lauantaina sattuu olemaan ala-asteen luokkakokous! Hieman jänskättää. Ja seuraavana viikonloppuna on Symbioosi ry:n vuosijuhla, jonka lahjakortti saapui juuri tänään postissa. Pikkasen päänvaivaa aiheuttaa nyt tuo, kun mun piti itse maksaa lahja ja illalliskortti, ja Synapsi maksaa mulle sitten jälkikäteen takaisin... Tuethan tuli viikon alussa, tällä hetkellä tilillä on joku 20e jäljellä. Laskuihin meni ihan huimasti, niiden jälkeen oli tilillä(opintotuki+asumistuki=450e) enää vain 150e. Jippijaijee. Sitten maksoin yliopistoliikunnan ja kävin shoppailemassa huikealla 18eurolla.
Ja kävin laitattamassa uudet korkolaput kenkiin! Hieman kyl kuumotteli kauluksen alla, kun suutari ensin kysyy "onko kova kiire", johon mä tietysti vastaan että eiiipä oikeen, parin tunnin päästä olis kokous eli sitä ennen tai jälkeen. Suutari kattoo hetken ja sanoo "niiin... mutta että kävisikö ylihuomenna?"
... ok... No, tänään hain kengät ja suutari sanoo "niin... nämä kengät on taidettu ostaa ulkomailta? Venaas mä näytän sulle..." Sit se tuo mulle semmosen korkolapun, josta menee piikki "Että tää ei oikein mahtunu tuonne korkoon, se korko halkes toisesta kengästä kuin laitoin tätä, mut ei se ruma oo, laitoin vähän maalia päälle. Se olis sitten se 24 euroa."
ANTEEKS MITÄ?
Juu terve, enpä enää vie kenkiä siihen suutariin.
Josta pääsen toiseen aiheeseen, eli PALAPELIBILEISIIN! olivat eilen. UPEAA. Lähdin yksin, mut tällaisena seurapiiriprinsessana tunsin vähintään puolet bileväestä (pienen liioittelun vaara). Olin lahjakkaassa humalassa koko illan, hyvä minä, osasin jopa pitää pienen(30-45min) hengähdystauon tyttöjenvessan sohvalla kun alkoi olemaan fiilikset liian holilliset. \o/ No, tuoppi kokista ja uuteen nousuun! Lauloin karaokeakin, ja kuulemma sujui UPEESTI. Tuomarit saattoivat tosin olla puolueellisia, mutta mitäs väliä. Suhteellisen ylpeä olen etten kuitenkaan mitään hölmöillyt, pahasti ainakaan, enkä ainakaan kellekään kuka katsoisi asiaa pahalla. :D ROCK ON!
tiistai 28. syyskuuta 2010
Novellinpätkää
Hjuuh tähän perään heti sitten tämmönen vanha novellinpätkä, minkä löysin vanhasta blogista. Totahan vois olla ihan hauska jatkaakin. Jos enää muistan kunnolla miten olin ton juonen suunnitellu.
***
There was no wind. No movement at all. Everything was still as if we were caught in a still picture. And the house was gloomy. The dark windows looked - not threatning - but scary in a way you could sense that something was out of the normal. In the night, it seemed almost like the house was breathing, slowly, steady and silent breaths.
We crawled across the wildened garden and carefully approached the house. How close would we dare go? How close would we have to go to see through those pitch black windows?
I swore I could hear her heart beating faster and louder every second. My own was racing - like a squirrel up and down the tree. Our breathing was breaking the silence we were getting deaf to.
Halfway to the house I froze. I couldn't do it. One step more and I'd die from my own fear. The windows were black.
She pulled my hand and I shook my head. No, I wouldn't go any further. Too scared to make any noise, she begged me with her eyes. One tiny bit closer, please! Facing her pleaing eyes I gave in, took small, shaky steps. Holding tightly to her, I slowly walked beside her, closer to the house. Now there was more distance to the run-down fence than to the house. I halted again. This time she didn't try to change my mind.
The windows were black.
We started backing slowly, our eyes fixed to that ever-so intimidating house, our ears ringing with the sound of silence.
Our steps became hastier, faster as we were reaching the fence. Few meters more... Suddenly we both bursted running, through the broken gate and along the road, and we didn't stop, didn't look back, until we were home.
And the windows... They were still black.
***
There was no wind. No movement at all. Everything was still as if we were caught in a still picture. And the house was gloomy. The dark windows looked - not threatning - but scary in a way you could sense that something was out of the normal. In the night, it seemed almost like the house was breathing, slowly, steady and silent breaths.
We crawled across the wildened garden and carefully approached the house. How close would we dare go? How close would we have to go to see through those pitch black windows?
I swore I could hear her heart beating faster and louder every second. My own was racing - like a squirrel up and down the tree. Our breathing was breaking the silence we were getting deaf to.
Halfway to the house I froze. I couldn't do it. One step more and I'd die from my own fear. The windows were black.
She pulled my hand and I shook my head. No, I wouldn't go any further. Too scared to make any noise, she begged me with her eyes. One tiny bit closer, please! Facing her pleaing eyes I gave in, took small, shaky steps. Holding tightly to her, I slowly walked beside her, closer to the house. Now there was more distance to the run-down fence than to the house. I halted again. This time she didn't try to change my mind.
The windows were black.
We started backing slowly, our eyes fixed to that ever-so intimidating house, our ears ringing with the sound of silence.
Our steps became hastier, faster as we were reaching the fence. Few meters more... Suddenly we both bursted running, through the broken gate and along the road, and we didn't stop, didn't look back, until we were home.
And the windows... They were still black.
Syksy tuli ja yliopisto alkoi
Näimpä vain se kesä meni ohi nopeammin kuin olisi sallittavaa.
Yliopisto alkanut lupaavasti - viime viikolla oli Delta ry:n järjestämä eksku. Bussilla Ruotsin, Tanskan ja Saksan läpi Hollannin Groningeniin ja sit vielä yks iltapäivä vietettiin Belgian Antwerpenissä! Paluumatkalla sit 30+ tuntia bussissa kasan haisevia jätkiä kanssa... Eli sitä mihin oon muutenki tottunut!
Ekskuflunssa vaivaa nyt. Kokeilin jo sipulimaitoa, enkä voi suositella sitä kenellekään. Olin vakuuttunut että kaikki marisijat on tyhmiä pissiksiä, mut myönnän että itsekin lopulta kaadoin koko keitoksen viemäristä alas. Plan B, Nooran erikoinen: VESIMELOONIA NAPA TÄYTEEN! Aina ennenkin auttanut! :D
Ilmoittauduinpa Kemiaa biologeille -tenttiin tänään. Hah. Tästä se ylämäki lähtee! Ja jahka parannun, lähden kokeilemaan yliopistoliikunnan zumbaa! Kovat on suunnitelmat. :)
Yliopisto alkanut lupaavasti - viime viikolla oli Delta ry:n järjestämä eksku. Bussilla Ruotsin, Tanskan ja Saksan läpi Hollannin Groningeniin ja sit vielä yks iltapäivä vietettiin Belgian Antwerpenissä! Paluumatkalla sit 30+ tuntia bussissa kasan haisevia jätkiä kanssa... Eli sitä mihin oon muutenki tottunut!
Ekskuflunssa vaivaa nyt. Kokeilin jo sipulimaitoa, enkä voi suositella sitä kenellekään. Olin vakuuttunut että kaikki marisijat on tyhmiä pissiksiä, mut myönnän että itsekin lopulta kaadoin koko keitoksen viemäristä alas. Plan B, Nooran erikoinen: VESIMELOONIA NAPA TÄYTEEN! Aina ennenkin auttanut! :D
Ilmoittauduinpa Kemiaa biologeille -tenttiin tänään. Hah. Tästä se ylämäki lähtee! Ja jahka parannun, lähden kokeilemaan yliopistoliikunnan zumbaa! Kovat on suunnitelmat. :)
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Kesäpäivä Turussa
Oli tänäänkin päivä.
Halusin mennä ottamaan aurinkoa, mut en saanu ketään lähtemään. No, pakkasin sit kaikki kamat kuitenkin messiin ("minähän prkl menen ottamaan aurinkoa sitten, vaikka yksin!") ja fillaroimaan keskustaan päin. Äkkipäätös: haen itselleni kirjastokortin! Jostain syystä mamma tiskin takana antoi mulle loppujen lopuksi ruotsinkieliset kaikki ohje- ja sääntöpaperit ja kirjastojen esittelyvihkosen. Wtf? Olin vielä ruksannut kaiken lisäksi suomen äidinkielekseni siihen korttihakemukseen?
Meninpä sitten ottamaan aurinkoa jokirantaan Tuomiokirkon läheisyyteen. Olin pukenut bikinit kesämekon alle, ja levitin siinä vilttiä ennen mekon riisumista. Huomasin että siinä oli Amnestyn joku feissaripoika kiertelemässä aurinkoaottavia bikinityttöjä ja miein et joku roti sentään pitäisi olla. Kauhukseni se alkoi lähestymään mua joten aattelin että jos käännyn ja otan mekkoa pois niin se ei kehtaa tulla mun luo. Olin TÄYSIN väärässä - strippasin siinä naama punaisena samalla kun se poika tuijotti mua.
Lopulta sanoin että mä en kyl aio osallistuu mihinkää tms ja jotain päläpälä, johon se vastas "Eiii... Ei kun mä vaan jäin miettimään et sä näytät hirveen tutulta... ooksä mantsalainen?"
"ööh, eiku bilsalainen..."
Tyytyväinen virne pojalla. Jotain heitin läppää sille vielä puolialastomien tyttöjen ahdistelusta ja sit se jatko matkaansa.
Miks mä törmään aina joihinkin tuttuihin tai tutun tuttuihin?
Halusin mennä ottamaan aurinkoa, mut en saanu ketään lähtemään. No, pakkasin sit kaikki kamat kuitenkin messiin ("minähän prkl menen ottamaan aurinkoa sitten, vaikka yksin!") ja fillaroimaan keskustaan päin. Äkkipäätös: haen itselleni kirjastokortin! Jostain syystä mamma tiskin takana antoi mulle loppujen lopuksi ruotsinkieliset kaikki ohje- ja sääntöpaperit ja kirjastojen esittelyvihkosen. Wtf? Olin vielä ruksannut kaiken lisäksi suomen äidinkielekseni siihen korttihakemukseen?
Meninpä sitten ottamaan aurinkoa jokirantaan Tuomiokirkon läheisyyteen. Olin pukenut bikinit kesämekon alle, ja levitin siinä vilttiä ennen mekon riisumista. Huomasin että siinä oli Amnestyn joku feissaripoika kiertelemässä aurinkoaottavia bikinityttöjä ja miein et joku roti sentään pitäisi olla. Kauhukseni se alkoi lähestymään mua joten aattelin että jos käännyn ja otan mekkoa pois niin se ei kehtaa tulla mun luo. Olin TÄYSIN väärässä - strippasin siinä naama punaisena samalla kun se poika tuijotti mua.
Lopulta sanoin että mä en kyl aio osallistuu mihinkää tms ja jotain päläpälä, johon se vastas "Eiii... Ei kun mä vaan jäin miettimään et sä näytät hirveen tutulta... ooksä mantsalainen?"
"ööh, eiku bilsalainen..."
Tyytyväinen virne pojalla. Jotain heitin läppää sille vielä puolialastomien tyttöjen ahdistelusta ja sit se jatko matkaansa.
Miks mä törmään aina joihinkin tuttuihin tai tutun tuttuihin?
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Kesätyöt alkaneet!
Muumimaailma avattiin viime viikolla ja kausi on hurahtanut käyntiin! Kaksi ensimmäistä työpäivää takana ja ennakkoluulot ovat hivenen hälvenneet. (okei, ekana työpäivänä nousi kuume ja oli pakko lähteä kesken päivän töistä...) Mutta toinen työpäivä oli mukava!
Sanottakoon, että koulutusten ja tuntipalkan takia Muumimaailma Oy ei antanut itsestään kovin positiivista kuvaa, mutta nyt on alkanut vaihtumaan mielipide. Toimenkuva: työsopimuksessa lukee "teemapuiston työntekijä" - aika laajasti kattava ilmaus. Tarkemmin en saa eritellä, muuta kuin "hahmoavustaja", näin julkisessa mediassa. On mulla pari mielipidettäkin tästä työpaikasta, joita en saa kumminkaan ilmaista. Enkä varmaan saa ilmaista mielipidettäni siitäkään, että niitä ei saa ilmaista. Ottaen vielä huomioon että työsopimuksessa puhutaan vaan kuvien yms julkaisemisesta ja liikesalaisuuksien säilyttämisestä. Nooooooooh enköhän mä kestä. :D
Kesä alkoi vallan mainiosti sillä ihanalla helleaallolla, mutta nyt nuo kesämekot roikkuu surullisina tuolla henkarilla. Uutta helleaaltoa odotellessa!
Sitten voidaan katso miten Noora on pärjännyt lupauksissaan.
Kiroilun vähentäminen - check.
Alkoholin vähentäminen - ....a)itseostetun alkoholin vähentäminen - check! b)muiden tarjoaman alkoholin vähentäminen - fail.
Liikunta - lasketaanko töissä hikoilu? ai... no sit fail ja check samaan aikaan. Oon kyllä pyöräillyt mutta ei se niin tehokasta ole kuin hölkkä, kai. No, tänään kuitenkin lenkille Elinan kanssa ja torstaina fillarilla Naantaliin ja takaisin :)
Löysin jonku helvatan madon mun kalapuikoista toissapäivänä. YÖK. En sit vähään aikaan enää syö niitä. Kalapuikkoja siis. Ja toivottavasti en myöskään niitä matoja.
Miten mulla vaihtuukin nää aiheet koko ajan ihan randomisti? Aika mielenvirtaa nyt tulee nettiin kyllä. No, käyhän se näinkin :D Noora out.
Sanottakoon, että koulutusten ja tuntipalkan takia Muumimaailma Oy ei antanut itsestään kovin positiivista kuvaa, mutta nyt on alkanut vaihtumaan mielipide. Toimenkuva: työsopimuksessa lukee "teemapuiston työntekijä" - aika laajasti kattava ilmaus. Tarkemmin en saa eritellä, muuta kuin "hahmoavustaja", näin julkisessa mediassa. On mulla pari mielipidettäkin tästä työpaikasta, joita en saa kumminkaan ilmaista. Enkä varmaan saa ilmaista mielipidettäni siitäkään, että niitä ei saa ilmaista. Ottaen vielä huomioon että työsopimuksessa puhutaan vaan kuvien yms julkaisemisesta ja liikesalaisuuksien säilyttämisestä. Nooooooooh enköhän mä kestä. :D
Kesä alkoi vallan mainiosti sillä ihanalla helleaallolla, mutta nyt nuo kesämekot roikkuu surullisina tuolla henkarilla. Uutta helleaaltoa odotellessa!
Sitten voidaan katso miten Noora on pärjännyt lupauksissaan.
Kiroilun vähentäminen - check.
Alkoholin vähentäminen - ....a)itseostetun alkoholin vähentäminen - check! b)muiden tarjoaman alkoholin vähentäminen - fail.
Liikunta - lasketaanko töissä hikoilu? ai... no sit fail ja check samaan aikaan. Oon kyllä pyöräillyt mutta ei se niin tehokasta ole kuin hölkkä, kai. No, tänään kuitenkin lenkille Elinan kanssa ja torstaina fillarilla Naantaliin ja takaisin :)
Löysin jonku helvatan madon mun kalapuikoista toissapäivänä. YÖK. En sit vähään aikaan enää syö niitä. Kalapuikkoja siis. Ja toivottavasti en myöskään niitä matoja.
Miten mulla vaihtuukin nää aiheet koko ajan ihan randomisti? Aika mielenvirtaa nyt tulee nettiin kyllä. No, käyhän se näinkin :D Noora out.
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Lupauksia lupauksia...
Olen kyllä kuullut niin perättömiä ja väistämättömästi petettyjä lupauksia parin viime kuukauden aikana, joten päätin tehdä ja pitää muutamia omiani.
1) Siistin kieltäni. Tämän lupauksen olen jo aiemmin tehnyt, ja se on kyllä pitänyt. Aloitan tällä lailla pehmeästi, eli yritän korvata rumat kirosanat vähemmän rumilla... :D
2) Vähennän alkoholin käyttöä. Tähän on kaksi, ellei kolmekin syytä. Ensimmäiseksi, se ei ole kovin terveellistä; toiseksi, alkoholi on kallista; ja kolmanneksi, eipähän tule kämmäiltyä humalassa. Elikkä baareissa tästedes Noora pärjää vähemmällä alkoholilla!
3) Kiinteytysprojekti. Jokanaisen unelma ja tavoite, miksei siis myös minunkin. Tähän lukeutuu myös kohta 2) alkoholin vähentäminen. Periaatteessa siis käyn kolme kertaa viikossa pyörä- tai hölkkälenkillä tai muuta vastaavaa. Ehkä se kiinteytys ei mulla tässä pääasia ole, vaan kunnon kasvattaminen. En oo ihan varma. Molempiparempi!
Kohta kolme alkoikin aivan loistavasti tänään kun heräsin puoli kuudelta nukuttuani peräti viisi tuntia. WTF? No, yritin siinä vielä tiristää unta puolisen tuntia ennenkuin luovutin ja nousin ylös. "No voihan vitalis, ei näin aikaisin tuu edes lastenohjelmia telkkarista! hmmmmm vois mennä hölkkälenkille..."
Siitä sitten urheilukengät kaapin perältä ja verkkapuku päälle. Kymmenen minuutin jälkeen tunsin rakon muodostuvan jalkaan. Voi ku ihanaa. Ja ihan samaan kohtaan kuin viime kesänä, kun päätin (turhaan) alkaa hölkkäämään. Se rakko tulee vielä kaiken lisäks jalkapohjan sisäkaarteeseen?!
Pitäis varmaan hankkia kunnon juoksukengät. Sitä odotellessa hölkkään sitten vaikka ballerinoissa, perhana!
1) Siistin kieltäni. Tämän lupauksen olen jo aiemmin tehnyt, ja se on kyllä pitänyt. Aloitan tällä lailla pehmeästi, eli yritän korvata rumat kirosanat vähemmän rumilla... :D
2) Vähennän alkoholin käyttöä. Tähän on kaksi, ellei kolmekin syytä. Ensimmäiseksi, se ei ole kovin terveellistä; toiseksi, alkoholi on kallista; ja kolmanneksi, eipähän tule kämmäiltyä humalassa. Elikkä baareissa tästedes Noora pärjää vähemmällä alkoholilla!
3) Kiinteytysprojekti. Jokanaisen unelma ja tavoite, miksei siis myös minunkin. Tähän lukeutuu myös kohta 2) alkoholin vähentäminen. Periaatteessa siis käyn kolme kertaa viikossa pyörä- tai hölkkälenkillä tai muuta vastaavaa. Ehkä se kiinteytys ei mulla tässä pääasia ole, vaan kunnon kasvattaminen. En oo ihan varma. Molempiparempi!
Kohta kolme alkoikin aivan loistavasti tänään kun heräsin puoli kuudelta nukuttuani peräti viisi tuntia. WTF? No, yritin siinä vielä tiristää unta puolisen tuntia ennenkuin luovutin ja nousin ylös. "No voihan vitalis, ei näin aikaisin tuu edes lastenohjelmia telkkarista! hmmmmm vois mennä hölkkälenkille..."
Siitä sitten urheilukengät kaapin perältä ja verkkapuku päälle. Kymmenen minuutin jälkeen tunsin rakon muodostuvan jalkaan. Voi ku ihanaa. Ja ihan samaan kohtaan kuin viime kesänä, kun päätin (turhaan) alkaa hölkkäämään. Se rakko tulee vielä kaiken lisäks jalkapohjan sisäkaarteeseen?!
Pitäis varmaan hankkia kunnon juoksukengät. Sitä odotellessa hölkkään sitten vaikka ballerinoissa, perhana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)