Elämä Turussa oli aivan mieletöntä. Kauniimpaa kaupunkia saa hakea! Baari-illan jälkeinen Aurajoki, joka reunustavat isot vehreät puut ja ravintolalaivojen valot heijastuvat veteen... Ja kello on neljä yöllä eikä ketään muuta katsomassa joen virtaamista. Jos asunnossani oli mitään ihanaa(kämppisteni lisäksi), se oli sijainti Tuomiokirkon puolella jokea. Sen joutui aina ylittämään jos oli ollut baarissa keskustassa.
Ja baareissahan minä kävin! Kävin yliopistoliikunnassa kolme kertaa viikossa, kaikilla luennoilla (joskus jätin aamuluennon välistä) ja viikonloppuisin juoksin juna-asemalle ja sieltä matkustin Helsinkiin.
Luulen että olisin ottanut vähän rauhallisemmin ellei asuntoni olisi ollut niin kamala. Nimittäin ensimmäisen päivän shokin jälkeen luvassa oli vielä lisää.
Vuokrasopimukseen olimme sopineet, että netti kuuluu vuokraan, samoin kuin leipä yms. ruoka. Niimpä niin, nettiä ei ollut, ei langatonta eikä modeemia, eikä niistä koskaan enää kuullutkaan. Hankin oman mokkulan jolla pakenin pakollisia siellä viettämiäni tunteja facebookkiin. Ruokaan en siellä koskenut enismmäisen viikon jälkeen, sillä mammalla ei ollut hajuakaan hygieniasta, ei edes perusmaalaisjärkeä. (Mamma laittoi voita pakkaseen, ja kun otti sen sieltä, sulatti sen mikrossa... Voi suli liikaa ja se laitettiin takaisin pakkaseen jähmettymään...) Keittiöön en itseasiassa mennyt kuin äärimmäisen pakon alla, sillä siellä pörräävä kärpäspataljoona sai aina minut huonovointiseksi. Ruokia säilytettiin myös kannettomissa astioissa keskellä keittiötä. Leipäpussissa vilisi banaanikärpäsiä. Tiskiallas oli vain metallilevy iskettynä seinään, vain pieni lakana peittämässä putkistoa. Roskapussi = muovipussi ovenkahvassa.
Vessa. Niitä oli vain yksi, ja sekin oli mielettömän pieni, ei kunnolla edes mahtunut kääntymään. Siellä oli hometta ja hämähäkinseittejä, eikä mamma ostanut ikinä sinne vessapaperia, vaan pölli paperisia käsipyyhkeitä jostain (en haluaa tietää mistä).
Suihkussa oli vesivaurio. Kaiken muun lisäksi.
Seinistä rapautui maalia irti, samoin lattiasta. Koko talo oli puulämmitteinen ja ilmojen kylmetessä yläkerta(jossa huoneeni sijaitsi) muuttui jääkaapiksi. Alakerta, jossa mamma asui, pysyi sen sijaan lämpimänä eikä hän katsonut tarpeelliseksi tuhlata puita yläkerran lämmittämiseen. Onneksi huoneessani oli pieni takka, tosin se oli niin pieni, että sen edessä joutui istumaan kuusi tuntia saadakseen huoneeseen edes hiukkasen lämpöä.
Halot haettiin tietenkin kellarista. Ja suurin osa niistä oli tietenkin normaalikokoisia, eli ne eivät mahtuneet tulipesään. Ja halkopinossa oli tietenkin kuolleen oravan raato.
Jonkin ajan kuluttua perheen kissa ystävystyi kanssani. Se tuli illalla raapimaan oveani ja päästin sen sisään. Tietysti parin viikon päästä tajusin miksi kissa koko ajan raapi itseään. No, siitä vain sitten perusteelliseen suihkuun, lakanat vaihtoon ja kirppuinen kissa pysyi sen jälkeen oven ulkopuolella.
Ah niin, ovi. Sehän oli tietenkin lasinen. Se siitä yksityisyydestä, eikö riittänyt että lattiassa oli reikä suoraan mamman huoneeseen? Ja löysinhän minä sitten toisenkin samanlaisen reiän lattiasta myöhemmin.
Perheen koiralla oli ongelmia tummien vaatteiden kanssa. Itsellänihän vaatekaappi on yhtä vaalea kuin gootilla, joten olin Rockyn enemy#1. Koira selvästi tunsi raivonsekaista pelkoa minua kohtaan, ja minä pelkkää pelkoa sitä kohtaan. Useimmiten se oli keittiössä tai vessan edessä, jolloin en voinut astua yleistiloihin ellei mamma tai hänen tyttärensä ollut paikalla. Tosin viimeisenä kuukautena Rocky pääsi pelkonsa yli, ja viihtyi seurassani jopa enemmän kuin vuokraemäntäni. (eikä ihme, mamma syötti sille härskiintynyttä voita leivän päällä - koira sai aika harvoin oikeaa koiranruokaa, sille useimmin syötettiin kaikki pilaantuneet ruoat)
Ruoka. Koska en suostunut astumaan jalallani keittiöön tai syömään mamman hankkimia elintarvikkeita (niitä säilytettiin myös kuistilla), elin kaksi kuukautta (yliopistolounaiden lisäksi) leivällä(ilman voita), pussipuurolla ja nuudeleilla. Leipäkin oli useimmiten pöllitty opiskelijaruokalasta. En voinut hankkia pilaantuvia elintarvikkeita, sillä emme saaneet käyttää jääkaappia. Kumma kyllä, en laihtunut kiloakaan sinä aikana. Itseasiassa, kun muutin TYS:in soluun ja aloin tekemään kunnon ruokaa, lihoin muutaman kilon. Sitä se alkoholi teettää. Älkää lapset ryypätkö liikaa. Vaikka ette saisi krapulaa kuten allekirjoittanut, se silti lihottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti